Kisaraportit 2023

Hiihtäjiä 25 maasta, Suomi mitalitilaston kolmas

Veteraanien vuosittaiset maailmanmestaruushiihdot hiihdettiin tänä vuonna 18.–24.3.2023 Itävallan Seefeldissä. Kilpailuihin oli ilmoittautunut vajaa 900 hiihtäjää 25 maasta. Suomesta oli mukana 53 hiihtäjää eri sarjoissa. Sarjoja oli viiden vuoden välein yli 30-vuotiaiden sarjasta alkaen.

Suomi oli mitalitilaston kolmas 63 mitalilla Saksan ja Italian jälkeen. Mitaleille ylsi kaikkiaan 18 maata.

Osallistuin Suomen Hiihtoliiton järjestämälle matkalle, jolle osallistui 49 hiihtäjää ja huoltajaa. Majoituimme Hocheder-hotelliin vajaan kilometrin päähän kilpailukeskuksesta.

Illalla noussut ukonilma kaatosateineen tuhosi ladut lopullisesti

Myöhäinen kilpailuajankohta oli varmasti paikallisten matkailuyrittäjien mieleen. Saatiinhan näin talvisesongille yli viikon jatko. Kilpailijat eivät olleet keväisistä olosuhteista kovinkaan mielissään. Lunta oli kilpailujen alkaessakin lähinnä vain laduilla. Kilpailujen aikana lämpötila käväisi vain muutamana yönä pakkasella ja itapäivisin oli yleensä lämmintä 10-15 astetta. Parina päivänä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Laduilta lumi väheni koko ajan niin, että viimeinen kilpailupäivä, 24.3., oli todella viimeinen mahdollinen päivä, jolloin kilpahiihto oli jollain tavalla mahdollista. Illalla noussut ukonilma kaatosateineen tuhosi ladut lopullisesti.

Lumiolosuhteiden takia viime hetken muutoksia aikatauluun ja matkoihin

Kaikki henkilökohtaiset kilpailut käytiin yhteislähtöinä. Kukin kilpailija voi osallistua korkeintaan kolmelle henkilökohtaiselle matkalle. Muutama päivä ennen kilpailujen alkua järjestäjät muuttivat lumiolosuhteiden takia kilpailuaikataulua ja lyhensivät kilpailumatkoja. Lyhyet matkat kilpailtiin sunnuntaina 19.3. molemmilla tekniikoilla. Pisin matka olikin 10 kilometrin sijaan 7 kilometriä, joka oli käytännössä yksi kierros 6 kilometrin radalla.

Pääosin iltapäivällä hiihdettyjen vapaan tekniikan kilpailujen aikana latupohja oli enimmäkseen vesilammikoita ja lumisohjoa, joka upotti paikoin nilkkaan saakka.

Maanantaina 20.3. aamupäivällä kilpailtiin perinteisen tekniikan keskimatka, mikä olikin kilpailujen ainoa matka, jonka pituutta ei lyhennetty suunnitellusta. Tosin suunnitellut matkatkin olivat hieman alimittaisia, esimerkiksi: 15 kilometriä oli käytännössä noin 13,5 kilometriä.

Tiistaina 21.3. aamupäivällä kilpailtiin vapaan tekniikan keskimatkat. Olosuhteet olivat molempina päivinä lähes yhtä vaativat kuin avauspäivän iltapäivällä.

Keskiviikon 22.3. aamupäivän 4 x 5 kilometrin viestit hiihdettiin osin suolatulla ja yön pikkupakkasen kovettamalla vajaan 4 kilometrin reitillä.

Pitkiä matkoja, torstaina 23.3. vapaalla tekniikalla ja perjantaina 24.3. perinteisellä tekniikalla, oli lyhennetty huomattavasti suunnitelluista matkoista. Esimerkiksi 30 kilometriä oli käytännössä 16 kilometriä. Joissakin sarjoissa pitkä matka oli käytännössä lyhempi kuin keskimatka. Lumi latu-urilla oli vähentynyt niin, että perinteisen tekniikan kilpailuun ei ollut vedetty kaikkiin paikkoihin latu-uraa, koska maa olisi voinut tulla näkyviin.

Paljon kaatumisia ja loukkaantumisia

Olosuhteiden ja yhteislähtöjen takia kilpailuissa tapahtui paljon kaatumisia ja niistä johtuneita loukkaantumisia. Erityisen vaarallinen oli lähdön jälkeinen vasemmalle kaartava lasku, jossa epätasaisella alustalla oli runsain määrin sohjolunta, jota sukset heittivät jaloille ja vartalollekin. Muutama muukin lasku vaati taitoa ja tuuria, varsinkin, jos laskussa piti ohittaa auraava ja hitaampi toisen sarjan kilpailija.

Hiihtäjiä tulikin maaliin verissä päin ja mustelmilla. Moni myös loukkaantui kaaduttuaan niin pahoin, että joutui keskeyttämään ja hakeutumaan lääkärin hoitoon. Jotkut kilpailijat jättivät osan matkoista tai kaikki matkat hiihtämättä olosuhteiden takia.

Mitali tavoitteena 15 kilometrin vapaalla

Kilpailu-urakkani alkoi lupaavasti, kun olin avausmatkallani sunnuntaina yli 65-vuotiaiden 7 kilometrin vapaalla 6. sijalla. Hävisin noin 20 sekuntia voittajalle ja noin 10 sekuntia pronssimitalistille. Pääsin alkumatkasta kahdeksan miehen irtiottojoukkoon, joka ratkoi kärkisijat. Olin suomalaista toiseksi paras, mikä tiesi viestipaikkaa vapaan osuudelle.

Tiistaina lähdin tavoittelemaan mitalia 15 kilometrin vapaalta. Aamupalalla kuulin kahdesta uudesta mahatautitapauksesta hotellissamme yhden aiemman lisäksi. Aamupalan jälkeen mahassani möyri jonkin verran. Ajattelin, että olin ehkä syönyt hieman liikaa ja että pitänee syödä vielä vähemmän ennen seuraavan päivän viestiä.

Kilpailun alussa kärkijoukko lähti todella kovaa liikkeelle. Huomasin kohta, että kulkuni ei ole yhtä terävää kuin avausmatkalla. Yritin parhaani, mutta ero kärkisijoihin vain kasvoi. Toisaalta ei takaakaan tullut kuin kaksi kilpailijaa ohi. Maalissa olin 9. vajaa neljä minuuttia voittajalle hävinneenä. Mitalikolmikko hiihti niin kovaa, että palkintokorokkeelle minulla ei olisi täydessä iskussakaan ollut mahdollisuuksia. Nelossija jäi vajaan puolentoista minuutin päähän.

Hotellihuoneen sängyssä täydellisen ruokahaluttomana

Tiistaina kilpailun jälkeen palautuminen tuntui käynnistyvän normaalista. Alkuillasta alkoi kuitenkin kunnon mahatauti, jonka yksityiskohtien kuvauksella en lukijaa rasita. Keskiviikko meni pääosin hotellihuoneen sängyssä täydellisen ruokahaluttomana, mikä on minulle todella harvinainen olotila.

Minulta jäi tietysti viestin kolmas osuus vapaalla hiihtämättä. Huonekaverini Timo Pullisen piti hiihtää joukkueessamme toinen osuus perinteisellä, mutta myös Timo joutui jättämään viestin väliin mahavaivojen takia. Pikahälytyksellä koottu varamiehinen joukkueemme oli viestissä neljäs. Torstaina olin sen verran toipunut, että pystyin seuraamaan vapaan tekniikan pitkien matkojen hiihtoja. Olo oli niin voimaton, että ladulle minulla ei ollut mitään asiaa.

Erinomainen joukkuehenki

Suomalaisten keskuudessa vallitsi koko kilpailumatkan ajan erinomainen henki. Kannustusta tuli ja apua annettiin niin suksi- kuin juomahuollossa ja kaikissa muissakin tarpeissa. Erityisesti nostan esille Stefan Storvallin auttavaisen ja asiantuntevan toiminnan suksihuollossa. Mahatautikin laantui, sillä olin viimeinen vakavasti sairastunut.

Triathlonteam 226 ry

Leo Ukkonen veteraanien MM-(vesi)hiihdoissa Seefeldissä