Triathlonteam226

Tämä on yllättävän vaikeaa... Saada samaan pakettiin perheen kanssa vietetty aika, treenit ja työ. Tuota pyhää kolminaisuutta olen yrittänyt vaalia, joten tämä blogin pitäminen on jäänyt vähemmälle. Tuntuu, ettei aika oikein tahdo riittää kaikkeen.

Viimeksi olin valmistautumassa Ideaparkin puolimaratonille ja sen sain köpöteltyä läpi aikaan 1.55.21,1. Joka taisi olla juoksukuntooni nähden ihan ok suoritus. Matkaa ennätykseen jäi lkuitenkin lähes 15minuuttia. Matkalla kanssajuoksijat kommentoivat reisiäni, jotka ovat kuulemma ihan juoksijan reidet, eivät kuluta happeakaan juuri mitään. Tiedä häntä, itse olen niihin melko tyytyväinen.

Muuten kulunut kuukausi on mennyt mukavasti treenaillessa ja palautellessa. Hirvenjuoksuakin käväisin kokeilemassa, sekin meni kohtuullisesti juoksun ja arvioinnin osalta. Tosin jouduin antamaan tasoitusta ammunnassa kalustossa ja se pikkisen pudotti loppupisteitä. Mielenkiintoinen laji kuitenkin ja palvelee syksyistä hirvenmetästystä.

Eilen sitten olin avaamassa omalta kohdaltani triathlonin kisakautta Turun Kakskerrassa Juhannustriathlonin merkeissä. Paljon oli kisaajia, seuraavat tuota isommat joihin osllistun taitaa olla Joroisilla. Kaikki piti olla kunnossa ja olo luottavainen. Paljon oli tuttuja täältäkin päin.

Kisapaikalla pyörä telineeseen ja sovittamaan märkäpukua päälle. Kun puku oli päällä huomasin sykevyön unohtuneen, joten päätin mennä sitten ihan oman fiiliksen mukaan. Pieni verryttely järvessä, jossa oli kohtalainen aallokko. Kaikki tuntui hyvältä, joten rannalle odottamaan lähtöä.

Startti sujui hyvin ja uinti tuntui kulkevan mallikkaasti kohti ensimmäistä kääntöpoijua. Poijulla huomasin taas tehneeni saman virheen, kuin viimekesänä Joroisilla, olin sisäkaarteessa ja meinasi mennä painiksi. Miksei sitä opi starttaamaan ulkokaarteen puolelta?? Heti poijun jälkeen ensimmäisellä hengityksellä, muita korkeampi aalto (ainakin siltä tuntui) huuhteli keuhkot. Rinuliksihan se sitten meni ja hengityksen tasaamiseksi. Kun sitten taas sain hieman uinnista uudestaan kiinni, niin uudestaan keuhkojen täydeltä vettä sisuksiin. Eipä ollut mukavaa, iski ehkäjopa pienoinen paniikkikin, ei tämän näin pitänyt mennä. Rannalle kuitenkin päästiin. Pukua riisuessa toinen käsi oli jotenkin juuttunut pukuun eikä meinannut lähteä irti, sama juttu toisen jalan kanssa. Siinä tuntui menevän taas aikaa liian paljon, eikö tänään mikään suju??

Pyörälle päästyäni kaksi kanssakilpailijaa sujahti heti ohi. Toisen tosin poimin heti ensimmäisessä alamäessä. Pienoinen hyvänolon tunne tuli siitä, että alamäessä olen edelleen aika hyvä. Pyöräily sujui melko mukavasti, pieniä ahdistuksia, lähinnä ylämäissä, lukuunottamatta. Ohitinkin muutaman vielä lisää reitin aikana. Käytetystä ajasta ei ollut mitään tietoa, kun kello oli sammunut varmaan siinä pukuepisodissa, joten annoin mennä vaan. Pikkisen ennen vaihtoa aloin irroittelemaan jalkoja kengistä, jota en ollut tehnyt vielä koskaan kisassa ja vain muutaman kerran harjoitellutkin sitä. Se meni kuitenkin ihan mallikkaasti, taikuri oli itsekkin ihmeissään!!

Lenkkareita jalkaan laittaessani tuntui että oikea pohje nykäisi kerran krampin merkiksi. Kerkesin jo peljästymään, mutta onneksi aiheetta. Juoksu (lue hölkkä) lähti sujumaan ihan mallikkaasti ja vain yksi kilpakumppani suhahti ohi, toisen päästin loppukirissä vain rinnalle, joka olikin aika huikua tai sitten kauheaa, pääteltynä maalissa odottavien katsojien ilmeistä.

Loppuaika on vielä arvoitus, mutta siinä tunnin paikkeilla se varmaan onpi. (59.46)

Maalissa sain vielä palkinnonkin ja pienen haastattelutuokin kuuluttajan kanssa, joten ihan hyvä (järviveden) maku jäi suuhun kauden avauksesta palkintokuorman kanssa kotio ajellessa.

Joo, uinti vielä pikkisen harmittaa....