Triathlonteam226

Pirkan Hiihto tuli lipsuteltua läpi..... tai no ei suksi pahemmin lipsunut, muutaman kerran. Oikeastaan suksi toimi aika hyvin, mitä nyt luistoa ois saanu olla enempi.

Valmistautuminen ei ollut ihan yhtä huolellista kuin Finlandiaan ja sen kyllä huomasi matkalla. Viikolla en, erinnäisistä syistä johtuen, kerennyt latuselle, kuin kerran pojan kanssa ja lauantaina metsästysseuran suurriista ja -peto laskennassa umpiseen jokusen kilometrin hiihtää. Tankkauskin oli sellainen riipaisu.... Selityksiähän aina keksii...

Menkäämme nyt sitten pitkän päivän tapahtumiin.....

Herätyskello soi 3.20, uni parhaimmillaan. Ei auta, nukkumatti hätisteltävä pois, onhan tässä jo nukuttu 4 ja puoli tuntia. Lämpömittarin tarkastus pakksta 10,8 astetta, ei varmaan Niinisalossa paljon kylmempää. Aamupala naamariin, hiihtovarusteet päälle ja autolla Pirkkalan ABC:n kautta Teivoon. Kerkeän juuri sopivasti linja-autoon, jolla jatkamme matkaa Niinisaloon.

Perille pääsemme 6.15. Monot jalkaan, numerolappu päälle, sukset pussista ja reppu toimitettavaksi takaisin Teivoon. Viimeinen tyhjennys ja hiihtäen lähtöruutuun. Pikkisen perhosia masussa kokeilemaan miten suksi toimii....Ensin muutama työntö... luisto ihan okkei, entäs pito... varovainen potku.... pitää!! JESH!! Kyllä tästä jotain tulee. Olen luottavainen.

Lähtöä odotellessa pappi pitää saarnan ja joku sotilaspamppu oman puheen. Odotamme tykinlaukausta..... HUOMIO! YHTEISLAUKAUS!! kuuluu käskyt... sitten on ihan hiljaista... TULTA!!!  täysi hilaisuus.... lähtövaate nousee ja lähdemme matkaan. Sitten kuuluu vaimea rynnäkkökiväärin sarja.... Taitaa säästölinja vaikuttaa tähänkin ajattelen ja lykin hymyssä suin matkaan.

Alkumatka sujuu ihan mukavasti, ei suuremmin ruuhkaa, hyviä peesejä on tarjolla  ja muutenkin kaikki on ihan hyvin. Matka joutuu ihan hyvissä merkeissä. Kuninkaanlähteellä vähän juomaa ja geeliä, sitten matkaan. Jämillä sama toistuu, kaikki ihan okkei. Pikkisen matkaa Jämiltä koetan nostaa vähän vauhtia, hienosti menee, suksi toimii, aurinko rupiaa paistamaan ja selkiä tulee vastaan. Varppeessa taasen juomaa ja geeliä, hey-ho matkaan! Kohta ollaankin Vatulassa. Juomaa, geeliä ja suolakurkkua. Uudella innolla kohti puolimatkaa. Puoli-Pirkkalaiset ovat lähteneet jo kun kerkeän lentokentälle, aikaa on kulunut noin 3 tuntia 50 minuttia. Kaikki tuntuu vielä ihan hyvältä, mitä nyt pientä väsymystä, mutta kyllä se siitä kunhan päästään taasen matkaan....

Kyröskoskella pikkisen evästä ja siirtyminen kävelyosuudelle. Sukset taas jalkaan ja eteenpäin. Sitten alkaa ensimmäinen hieman pitempi nousu.... yritän ottaa sen rauhallisesti... huh-huh... ja minkä takia nuo kuvaajatkin on tän mäen päällä? Tässä ollaan räkä poskella ja kielikin meinaa lipsahella suksen alle.... P*****e, suksikaan ei tunnu luistavan.... tuolla luistaa paremmin.... tuohon letkaan on päästävä....

En pääse vasta kun Lintuharjun mehupisteellä. Siellä yhtä vaaleanpunatrikoista tyttölasta tsempataan, että ei ole enää kuin vähän matkaa maaliin... ei niin, vaan 31 kilometriä... mitenköhän tässä käy.... Tuolta mehupisteeltä melkein Rokkakoskelle saan hiihdellä melkein yksin, ainoastaan kolme puolikkaan hiihtäjää ohitan, ihmeellistä?!? Yhdessä mutkassa ennen Rokkakoskea on triathlontiimiläisten kannustusjoukko. Temppistä!! kuuluu huuto... kiitän... sitä tarvitaan. Rokkakoskella juomaa ja geeliä (maistuu jo aika pahalle). Eteenpäin kohti nousuja... taaperran nousut ja ajattelen pari tuntia niin ollaan jo lähellä maalia, saakohan luistelun kärki kiinni ennen kuin kerkiän maaliin?? Tasamaatkin tuntuvat ylämäiltä ja ylämäet vuorilta.... "Jokaisella on omat vuorensa - Veikka Gustafson", mitäköhän tuokin tuli mieleen... Miksei tuo peesaaja mee ohi???... Saavun Pentinmaalle.... juomaa ja juomaa ja matkaan. Kunhan pääsen Julkujärvelle niin kyllä tämä sitten.

Julkujärvellä tulee mieleen, että kofeiini voisi piristää, se kun ei ole enää doping-aine. Pari mukia kumotaan sitä ja nousuun. Ei ainakaan heti vaikuta. Onneksi tässä on jo alamäkiä, saa vähän vauhtia seuraavaan ylämäkeen. Soppeenmäen päälle kun pääsen, niin eikö sitten helpota. Aika raukea olo on... Vesitorni, silta, 2 kilometriä maaliin. Alkumatkasta peesamani neito menee ohi, en viitsi/ jaksa ottaa peesiä. Viimeinen kilometri, kohta alkaa loppulasku... Maalisuora... tasatyönnöllä tyylitellen maaliin. Mitsku ja hei halaus...wow.... sitten muistan vasta sammuttaa kellon, se näyttää 8 tuntia 16 minuuttia!! Täysmittanen työpäivä ja ilman ruokatuntia... oho. Ei se loppu sitten niin hitaasti tullutkaan kuin pelkäsin, mutta ei kyllä hyvinkään. Ja ei saanu luistelun kärki kiinni, lähelle kyllä pääsivät. Sykkeetkin näytti maalissa matkalle max. 168 ja keskisyke 145.... Peruskuntolenkki.... pitkä sellainen.

Selanen retki tällä kertaa, ehkä ensivuonna uudestaan. Ladut ihan priimaa verratuna Finlandiaan, luistoa oisin kaivannu enämpi vai tuntuiko se vaan siltä kun pusero rupesi tyhjenemään.On se kyllä vapaalla helpompi tai sitten oon ollu paremmassa kunnossa, kun tuon täysmatkan viimeksi hiihdin 2004. Tietä häntä....