Triathlonteam226

Katseet kohti tulevaa mutta muistellaan hetki mennyttä kautta. Hienoja hetkiä ja mahtavia ihmisiä liittyy viimeiseen vuoteen. Uusia tuttavuuksia ja ystäviä olen saanut pyöräilyn ja triathlonin parista rutkasti. Kannustus on ollut sydäntä lämmittävää. Ihan tippa tulee silmään tässä muistellessa… Kauden huipennus, Tampereella kotikisoissa elämäni pisin kisa ja vielä arvokisa on yksi hienoimmista hetkistä mitä olen kokenut. Erityisen hienon siitä tekee myös se kannustus mikä oli paikan päällä kaikilta tuntemattomilta, tutuilta, kanssakilpailijoilta, ystäviltä ja rakkailta… Talvitriathlonin MM-kisat jäi väliin kylkiluiden murtumien vuoksi. (Näyttää siltä, että tulevana talvena pääsen näihinkin sembaloihin mukaan.) Harmitus oli kova sen vuoksi ettei päässyt osallistumaan, mutta myös sen vuoksi, että tuli viiden viikon juoksu- ja uintitauko. Näin jälkikäteen ajatellen en usko sen kuitenkaan juuri haitanneen valmistautumista kesän kisoihin. Keväällä kuultiin myös ikäviä uutisia läheisestä ihmisestä mutta nyt näyttää siltä, että tauti on voitettu. Se on ollut helpottava uutinen. Kaikesta huolimatta tämä henkilö on jaksanut kannustaa ja lähtenyt jopa satojen kilometrien päähän kannustamaan paikan päälle. Kiitos.    

EM-kisojen jälkeen olin viikon täysin urheilematta. Sen jälkeen on tullut urheiltua satunnaisesti ja fiiliksen mukaan ja vähän kipuiltukin. Tour de Tampereeseen osallistuin suoraan yövuorosta ja ihan kylmiltään. Edellisen kerran maastopyöräilin viime syksynä enkä ollut Kallella (keväällä hankittu MTB Cube) vielä ehtinyt metsään asti. Alkumatkasta Kalle ei tuntunut olevan ihan yhteistyössä mutta vika löytyi kylläkin ohjaksista. Aika paljon tuli halailtua kiviä, kantoja ja puita. Tämä intohimoinen halailu aiheutti kyllä melkosen määrän mustelmia.  Jossain vaiheessa tajuttiin vähentää rengaspaineita ja otettiin etuhaarukan lukitus pois päältä. Oho.  Pari mieshenkilöäkin jopa kysyi olenko montakin vuotta harrastanut maastopyöräilyä kun sujui niin hyvin. Eivät vissiin olleet ajaneet mun perässä alkumatkaa… ja pyysivät, että josko ajaisin heidän edellään niin kuulevat mitä on odotettavissa. Äänitehosteet olivat ilmeisesti päällä…   

Nyt olisi intoa ja fiilistä päästä juoksentelemaan ja maastopyöräilemään syksyiseen metsään ja jopa uimaan tekee mieli. Pikkuhiljaa aloitellaan taas suunnitelmallisempaa treenaamista. Ensi vuoden kisoja olen miettinyt kovasti. Mieli tekee ulkomaille kilpailemaan. Yksi vaihtoehto olisi Espanjassa Vitoriassa heinäkuussa kisattava Pitkän matkan MM-kisa. Täyden matkan kisa on kuitenkin ensi vuoden pääjuttu kun se tältä vuodelta jäi EM-kisojen takia tekemättä. Päättää pitäisi vain missä sen kuninkuusmatkan teen... Ulkomaat houkuttaa ja nyt tarvitsisinkin lukijat teidän apua tai oikeastaan, sinä ainoa rakas lukijani, juuri Sinun apuasi!  Eli ehdotuksia hyvistä kisavaihtoehdoista ensi syksylle otetaan vastaan. Tässä männä vuonna tuli lyötyä kättä päälle kaverin kanssa, että menemme täydelle matkalle ennen kuin täytämme 20 vuotta. Eikös se näin ollut? Näyttää nyt siltä, että se toteutuu molempien kohdalla nopeammin kuin uskoimmekaan.

Tässä vielä vuoden arvokisojen sijoitukset. Kaikissa ei ollut kovin paljon osallistujia mutta taso oli sitäkin kovempi ja vastus oli kova. Erityiskiitos Terhille!

SM-duathlon N35 KULTA

SM-sprintti N35 KULTA

SM-olympiamatka N35 KULTA

EM-pitkä matka N35 HOPEA