Triathlonteam226

Mennessäni vastaanotolle ja leikkauspöydälle puntit tutisivat vähintääkin yhtä paljon kuin märkäpuku päällä lähtölaukausta odotellessa. Siinä leikkaupöydällä mietin vielä jos ottaisinkin jalat alleni ja juoksisin karkuun mutta muistin, että minulla on korkokengät jalassani... eikä lenkkarit... ja se kirurgikin vaikutti olevan huippukunnossaan....

Olin siis tullut MEDILASERiin silmien likinäköisyyden korjausleikkaukseen. Olin miettinyt asiaa kyllä vuosia, että uskallanko, ja nyt viimeisen vuoden ajan asia oli enemmän mielessä. Tein myös laskelmia kuinka pian leikkaus maksaa itsensä takaisin silmälasi- ja piilolinssikulujen säästöllä ja totesin, että se ilman muuta kannattaa, puhumattakaan kuinka paljon se helpottaisi elämää. Minun miinuksilla silmälasitkin jo maksavat maltaita. Lisäksi paljon urheillessa on ollut pakko käyttää piilolinssejä. Uimahallissa toimiminen sinällään puolisokeana on jo haastavaa, jotta osuu edes oikeaan suihkutilaan tai laittaa uimapuvun oikein päin... Ja mitä se uiminen järvessä taas olisi? Ei olisi poijuista tietoakaan, saati näkisi edes oikeaan rantaan suunnistaa... Silmälasit sukellusmaskin alla ei ole kovin virtaviivaista. Ja pyöräilylasit on käyttöltään mukavammat kuin silmälasit.  Puhumattakaan arkielämän haasteista. Aamun ensimmäisiin rutiineihin kuului ottaa silmälasit yöpöydältä ja tätä jatkui 26 vuotta! Aamu ei yksinkertaisesti voinut alkaa ilman tätä rutiinia. Ja auta armias jos ne eivät olleetkaan tutulla paikalla! Paniikki oli valmis ja käsikopelolla etsittiin lasit ennen kuin voi sängystä edes nosta. Ja nyt voin pyyhkiä ne nenän jäljet vessan peileistäkin pois lopullisesti... Silmälasit ovat kuuluneet identiteettiini 9-vuotiasta asti. Nyt on taakse jäänyttä elämää rillipiruajat ja tv-pöllölasiajat!  Tässähän on suorastaan identiteettikriisi, mä ja rillit kuuluttiin yhteen! Mietin myös jos kävisi vaihdattamassa vanhoihin laseihin uudet linssit... Täytyy varovasti vierottautua laseista tai ainakin voisi tarvittaessa yrittää näyttää fiksummalta...

Itse operaatio ei tuottanut kipua eikä tuskaa, korkeintaan tuntui epämiellyttävältä. Pulssi oli silti vähintäänkin pk:n ja vk:n rajalla. Ajatus, että silmiä leikataan tuntuu hirveältä mutta minulle kerrottiin kaikki hyvin yksityiskohtaisesti mitä tulee tapahtumaan. Yhden silmän leikkaus ei kestänyt kuin muutaman minuutin ja molemmat operoitiin samalla kertaa. Kirurgi kertoi koko ajan rauhallisesti mitä tehdään. Leikkauksen jälkeen silmiä kirvelsi ja vuosi pari tuntia. Illalla pystyin jo katsomaan televisiota ja näkö oli aika hyvä.Yhden yön nukkumisen jälkeen näkökyky on samaa luokkaa kuin ennen leikkausta silmälaseilla ja kuulema voi vielä kirkastua! Kaikkein tuskallisinta tietysti on se viikon treenikielto. Mut jos sitä vähän... Eihän se lekuri sitä tiedä... Vaikka uhkas kyllä pidemmällä treenikiellolla... miksiköhän...

Ensimmäisen päivän kokemuksella voi vain ihmetellä miksi en tehnyt tätä aiemmin? Mutta parempi nyt kuin koskaan. Huomenna siivoilen silmälasit muistojen laatikkoon ja piilolinssit heitän roskiin. Niitä kyllä saattaa löytyä vielä käsilaukuista ja treenikassien pohjalta pitkään. Ja varmasti vielä etsii niitä laseja yöpöydältäkin aamuisin.

Kiitos Medilaserille yhden haaveen toteuttamisesta ja mahdollistamisesta! Ja kiitos Erja ja Petri! On se nykytekniikka ihmeellistä.