Triathlonteam226



Blogi - Niina

niina

Olen Niina ja riippuvainen urheilusta.

Pakko se on jo tunnustaa. Mutta tämä ei ole AA-kerho vaan blogini triathlonurheilustani. Treenaamisen olen aloittanut lähes nollasta vuonna 2008 kesällä. Ensimmäisellä juoksulenkillä en jaksanut juosta suunniteltua kolmen kilometrin lenkkiä lähimainkaan kokonaan.

Ensimmäiset kilpailut kilpailtiin hybridipyörällä. Aluksi oli tarkoitus kisata vain sprinttimatkoja mutta nälkä kasvoi syödessä ja matkat pitenivät vuosi vuodelta. Ensimmäisen täyden matkan kilpailun menin Kalmarin Ironmanilla 2013. Haastavaa treenaamisestani tekee säännöllisen epäsäännölliset työvuorot. Samalla viikolla saattaa olla kaikkia kolmea vuoroa! Ja kisoja ei mennä vain viemään läpi vaan tosissaan ja lujaa mutta samalla myös yritetään nauttia!



Äidille terveisiä PDF Tulosta Sähköposti
10.03.2013 19:40

Yleisön (lue äidin) pyynnöstä johtuen täytyy taas kunnostautua täälläkin. Äiti kuulema lukee täältä tyttärensä kuulimisia.

Viime kuukaudet on olleet vaihtelevia treenien suhteen. Välillä on saanut tehtyä ihan hyviäkin viikkoja mutta mukaan mahtuu kokonaisia viikkoja jolloin en ole treenannut lainkaan. Kokemuksen karttuessa on ehkä hieman lisää tullut viisautta kuunnela omaa kroppaa joka kyllä ilmoittelee kun pitää levätä. Välillä oli myös poskiontelotulehdus. Yskä kesti kaksi kuukautta tällä erää. Syytähän pitkittyneelle yskälle ei viime talvenakaan löytynyt ja nyt keuhkolääkäri sanoi vain, että flunssan ja yskän tullessa yskä jää mulla päälle. Kortisonisuihke oli kuukauden käytössä ja se pitäis aloittaa sitten heti kun oireita ilmenee. Pirkan hiihtoviikolla näytti jo ihan hyvältä vaikka sitä edelsikin melkoisen kova nuha. Lauantaina iltapäivästä alkoi yskittää ja päätin sitten Pirkan jättää väliin. Yskä oli tällä erää illassa ohi. Taisi olla fiksu päätös kaikenkaikkiaan. Tosin vielä sunnuntaiaamuna puin kisa-asun päälle ja ajattelin suksetkin ottaa matkaan ja päättää matkalla lopullisesti starttaanko mutta sukset jätettiin sitten kotiin lopulta ja olin kannustusjoukoissa. Jos matkaan olisin tuolla kelillä lähtenyt niin olisin varmasti ollut taas yskässä ja palautuminen hiihdosta olisi kestänyt kauan ja olisi mennyt hyvää treeniaikaa hukkaan jälleen kerran.

Juoksu on ollut hyvin vähäistä kuten aina. Pitkiä lenkkejä ei ole ollut kuukausiin yhtään. Välillä voi olla viikko ilman juoksua kokonaan, pääsääntöisesti ehkä korkeintaan parikymmentä kilsaa viikossa.

Uinnissa on joku kolahdus sattunut muutenkin kuin altaan päättyyn. Aikaa olenkin viettänyt enemmän Vormiston terapiassa eli seuran treeneillä terapia-altaassa. Hitsi, että meni vuosia löytää oikeasti otetta vedestä. Sitä muka luuli saaneensa, mutta höpöhöpö. Uutta motivaatiota uintiin on siis tullut. Motivaatiota on kasvattanut myös uusi Sailfish-märkkis. Wau! Onpa eroa vanhaan, jonka suurin ongelma taisi kuitenkin olla liian pieni koko. Päälle pukemiseenkin meni jo ikuisuus ja sekin oli hyvin tarkkaa miten se on päällä ettei kädet ja hartiat puudu.

Seppo ja Kalle on mököttäneet nyt kolme kuukautta. Tänään piti kyllä aloittaa Kallen ulkoilutus mutta päädyin kuitenkin pitkälle hiihtolenkille. Useamman tunnin pyöräilyssä ulkona jalat ja kädet tuppaa näillä pakkasilla jäätymään pahasti kun muutenkin minulla on niiden jäätymisen kanssa ongelma. Tänään jo alkumatkasta olin sitä mieltä, että hyvä jos Koukulle asti jaksan hiihdellä. Oli todella väsynyt ja voimaton olo raskaan viikon jäljiltä (viikolla mm. neljä yövuoroa huonoilla unilla) mutta pitkän matkan urheilijana vissiin lämpenin vasta tunnin jälkeen ja hiihto alkoi sujumaan ja tulihan sitä sit kuitenkin kilsoja melki viisikymmentä kauniissa ilmassa.

Nyt toivotaan, että loppu vuosi menee terveissä merkeissä. Keväällä oli alunperin tarkoitus tehdä treenimatka johonkin lämpöiseen mutta nyt ei ole mahdollisuutta lähteä mutta josko tossa keväämmällä sitten kävisi porrasjuoksemassa Eiffeltornissa. Wink Sitä ootellessa!  

 
Itsenäisyyspäivän aatoksia PDF Tulosta Sähköposti
06.12.2012 16:04

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

 

Itsellä treenit on sujuneet syksyn mittaan vaihtelevasti. Monesti syksyn pimeinä päivinä on tehnyt mieli vetäistä peitto vaan takaisin korviin ja jatkaa unien katselua. Jostain syystä tämä syksy on ollut erityisen väsyttävä. Unta on välillä riittänyt kevyesti kellon ympäri. Itsellä kun kolmivuorotyö (tai ainakin syytän sitä) tuntuu vaikuttavan arkirytmiin niin paljon, että yöunien (tai yövuoron jälkeisten unien) pituus voi vaihdella 4-12 tunnin välillä. Jossain kohtaa otin lisävitamiineja käyttöön ja se tuntui hieman piristävän ja kumma kyllä treenimotivaatiokin kasvoi.

 

Tuossa tuli valitettavasti taas parin kolmen viikon tauko pyöräilyyn ja tuli juostua enemmän. Tätä voisi jo kutsua juoksuajaksikin. Yhdelle viikolle tuli ennätysmäärä juoksua, kaiken kaikkiaan 7,5 tuntia. Tämä voi kuullostaa monesta triathleetista tai juoksijasta aika normaalilta mutta itse en ole koskaan juossut noin paljon viikossa ja itse asiassa juoksen normaalisti hyvin vähän. Aluksi tuijottelin kauhun sekaisin tuntein treeniohjelmaa. Pelkäsin jalkavaivoja tulevan yhtäkkisen juoksemisen lisääntyessä koska niitä on aikaisemminkin tullut sekä sitä kuinka alkaa kyllästyttämään hiljaiset kahden tunnin hölköttelyt pk:n alarajalla. Tähän auttoi kummasti Vain elämää –sarjasta tehty cd! Nuoruuden ihastuksen Nipan versio "Anna mulle tähtitaivas" meinasi pistää vähän liikaakin sykkeet ja tahdin nousemaan. Jalkavaivatkin pysyi ihmeen maltillisina mutta tähän taisi auttaa kotihierojan käsittelyt. Wink

 

Maanantaisin on alkanut "tuskatreenit" Pirkkahallissa. Itse olin ekaa kertaa tänä syksynä siellä pyörä-juoksutreeneissä. Vormisto pisti taas koville. Lähellä ei ollut oksennus eikä tajunnan menetys. Tuollaisia treenejä kun ei ole taas aikoihin tullut tehtyä ja ehkä siinä saa syyttää myös itseäänkin, että piti ne juoksuosuudet vetää vähän liiankin kovaa. Tohon päälle Nokian uimahallilla salitreeniä ja uinnin kuivaharjoittelua peilin edessä. Turpiinhan siinä tuli kaverilta. Nyrkkeilijältä vielä.  Wink Tuossa oli pientä spekulaatiota siitä, että mahdanko olla Vormiston koekaniini… Toisaalta kai sitä täytyy ruuhkassa uintiinkin totutella. No joka tapauksessa tuloksena oli, että ylähampaat uppos mukavasti alahuuleen. Tuosta oli hyvä siirtyä kuivaharjoittelusta märkäharjoitteluun altaaseen. Uinti se vaan aina on se minun murheen kryyni… Syksyn mittaan olen keskittynyt parantamaan tekniikkaa ja tuntuu, että ehkä se on vähän parantunutkin. Ehkä. Vähän. Ees hitusen. Ehkä.

 

Tänään päädyin pitämään lepopäivän vaikka vaikeaa se on. Päässä soi itsesyytökset siitä kuinka laiska olen... Pirkkahallin kuivan ja vetoisan treenin jälkeen kurkku kipeytyi ja nyt on pientä yskää. Pakko reagoida yskään heti ja saada se parantumaan. Liian tuoreessa muistissa on keväinen viiden kuukauden yskä. Ja tulossa on myös pieni reissu Ylläkselle vielä ennen joulua ja olisi mukava päästä sielläkin vähän hiihtelemään.


Mukavaa joulun odotusta kaikille!

 
Pirkan mutainen hölökkä PDF Tulosta Sähköposti
07.10.2012 15:42

Tässä sitä nyt laiskotellaan sohvalla ja lepuutetaan väsyneitä ja kipeitä jalkoja...  Mudat on sentään pesty. 

Tarkoitus oli parantaa kahden vuoden takaista sijoitusta ja aikaa. Aika ei parantanut vaan meni lähes samoihin. Toki lenkki oli hieman pidempi kuin virallinen 33 km. Järjestäjät olivat päättäneet kiertää pahimman mutaisen ja märän paikan ja se varmasti oli hyvä ajatus. Virallisesti pituuttta tuli lisää vissiin noin 350 m mutta omani näytti peräti 700 metriä enemmän. Missä lie vaellellut... Ainakin yritin hyppiä ja kiertää kaikki vesilätäköt ja mutaiset paikat. Polut oli kyllä aika huonossa kunnossa ja askelten kanssa sai olla varovainen. Kerran nyrjäytin nilkkani pahasti mutta selvisin onneksi säikähdyksellä. 

Sijoitus parani sentään edellisestä kerrasta. Tavoite oli päästä palkinnoille eli kympin sakkiin naisten yleisessä. Tarkoitus oli juosta omaa juoksua sykkeitä tarkkaillen eikä lähteä hötkyilemään muiden vauhteihin. Se karkaa niin helposti. Onneksi tiesin, että tuolla matkalla sijoitukset ratkeaa vasta Hervannan mäissä ja loppu kilometreillä ja niinhän siinä kävi. Alun asfaltin otin melko reippaasti ja sit hieman rauhoittelin menoa vaikka naisia lappas ohi joitakin. Oma huolto pelas loistavasti matkan varrella! Mulle jopa vaihdettiin lenkkarit ennen Hervannan metsiin ryntäystä! Smile Lähdin maastokengillä, joilla en paljon ollut juossut,  liikkeelle hieman riskillä. Ajattelin, että jalat pysyy paremmin kuivana ja ovat paremmat tuohon maastopohjaan. No jalat pysyi lähes vaihtoon saakka kuivina mutta puolen välin tienoilla oikea polvi alkoi vihottelemaan pahasti. Näytti jo siltä, että en pysty juoksemaan loppuun asti ja lenkkareiden vaihto osui oikeaan kohtaan ja loppu kulkikin sitten taas lennokkaasti. Vaihdon aikana samassa porukassa olleet naiset pääsivät karkaamaan mutta Hervannassa ohitin kaikki. Ohitin myös ne, jotka olivat matkan varrella ohi kirmanneet. Viimeisenkin vielä 300 metriä ennen maalia. Että tuli hyvä mieli. Hervannassa oli tuttuja kannustamassa ja juoksuseuraakin sain tutuista meno tuntui hyvältä. Kummasti jaksoi vielä loppumatkan juosta noin 4.30/km vauhtia. 

Loppusijoitus naisten yleisen 9/230 ja kaikki naisten sarjat huomioiden 11/423. Aika 2.52.03. Kaiken kaikkiaan ajat olivat tänään hitaampia kuin aikaisemmin joten vaikka tuli minuutin huonompi aika niin olen ihan tyytyväinen. Palkinnoksi tuli Saarioisten tuotepaketti. Wink Niin ja kisa juostiin tällä kertaa Kaupin kanuunoiden väreissä. 

Nyt en taida tästä tänään nousta ja tankkaan energia ja nestevarastot täyteen herkuilla! 

Viimeksi päivitetty 07.10.2012 16:48
 
Niina Hyvinkäällä ja Kappelin pimut Ahvenanmaalla PDF Tulosta Sähköposti
17.09.2012 17:39

Viikonloppuna kisailin ensimmäistä kertaa maastoduathlonissa Hyvinkäällä SM-kisoissa. Maastopyöräily on yksi lempilajeistani mutta myös meikäläisen tapauksessa yksi riskialtteimmista. Wink Tällä hetkellä löytyy lähes kaksikymmentä mustelmaa oikeasta jalasta ja viitisen vasemmasta… Outo yhtälö. Kallistun/kaadun näemmä aina oikealle kyljelle… Ilmoittauduin alun perin kisaan omaan ikäsarjaani. Ilmoittautumisajan umpeen mentyä tuli näkyviin ilmoittautuneet ja olisin ollut ainoa sarjassani ja yleisessäkään ei ollut porukkaa niin ajattelin vaihtaa sarjaa, jotta edes vähän tulisi yritystä vaikka tiesin ettei minulla saumoja ole voittoon. Ensimmäisellä juoksuosuudella ajattelin lähteä kokeilemaan kuinka voittajasuosikin matkassa pysyn ja yllättävän hyvin pysyinkin. Ekan kierros tulitiin ihan peräkanaa. Loppumatkasta hieman himmailin, että jaksan polkeakin vielä. Juoksu kulki mukavasti, sykkeistä ei ole kisan aikana tietoa kun oli akku loppu mittarista ja fiiliksellä menin.

Pyöräosuus oli melko haastava. Ainakin mulle. Tosin kuulin kyllä muidenkin sitä sanovan ja järjestäjätkin olivat lyhentäneet pyöräosuutta kuudesta kierroksesta neljään. Löytyi kivikkoa, juurakkoa, mutkittelua, jyrkkää ala-ja ylämäkeä ja pitkää mäkeä. Täysjoustomaasturi olisi ollut varmasti poikaa tuolla mutta hienosti se Kallekin hommansa hoiti. Pientä vinkunaa loppumatkasta kuului… Reitti oli vaihteleva ja ihan mielenkiintoinen. Ekalle kierrokselle lähdin vähän turhankin uhkarohkeesti ja kaaduin ekan kierroksen aikana kolme kertaa. J Toisella kierroksella enää kerran ja kaks viimeistä kierrosta ajattelin ottaa jo varman päälle (enempää sairaslomia kun en tähän vuoteen halua) ja mukavuusalueella nautiskellen kun tiesin etten kuitenkaan voita. Viimeinen kolmen kilsan juoksu meni oikein leppoisasti juosten ja juoksu tuntui hämmästyttävän hyvältä sen rynkytyksen jälkeen.

Kaiken kisailun ei aina tarvitse olla niin tosissaan mentäviä ja täytyy muistaa myös hauskuus kaiken kovan treenaamisen keskellä. Elokuun lopussa oli yhdistetty loma-/kisamatka Ahvenanmaalla Käringsundin triathlonkisoissa. Viikonloppureissu oli varsin hauska ja vatsalihakset oli ainakin koetuksella. Ahvenanmaalla kisapuitteet on mahtavat ja kannustus on huippuluokkaa. Reitit ovat kauniit ja mikä parasta, melko tasaista maastoa. Kisat ovat vielä melko pienet mutta osallistujamäärät kasvavat koko ajan. Ensi vuodelle on suunnitteilla myös puolimatkan kisa eli laittakaan kisakalenteriin 30-31.8.2013 merkintä! Kisat olivat tänä vuonna kaksipäiväiset, toisena päivänä oli joukkuekilpailu sprinttimatkalla ja toisena päivänä yksilösprintti. Lapsille on myös omat matkat. Meillä tytöillä oli oma joukkue "Kappelin pimut" (Nokialta Sorvan kylästä), jossa itsellä oli pyöräosuus. Urkkaa meni muki tolkulla ja reitillä oli hillittömiä kurveja. Onhan se mahtavaa, että kerrankin pääsee tulosluetteloon oikein kahteen lehteen ja vielä oikein paikallistelevisioonkin tulosten osalta. Tosin tässä tapauksessa hieman jopa hävetti kyseinen julkisuus… Tarkoitus kun oli ettei päästä palkintopallille mutta sattui vahinko. Wink Mutta onpa asialle paljon naurettukin! Paikallinen televisiokanava teki kilpailuista kunnon jutunkin. Kuvaaja oli kuvaamassa lauantain yksilökilpailua. Tässä linkki ohjelmaan: http://front.xstream.dk/aalandtv/player/flv/?id=4402.

Seuraava koitos on Pirkan hölkkä ellen saa itseäni telottua tuolla maastossa pyöräillessä sitä ennen. Eilen jostain syystä pelotti polkea kapeilla kivikkoisia ja juurakkoisilla poluilla ja siellä oltiin vähän väliä pöheikössä. Mutta hauskaa se vaan on! Ilmoittautumisen laitoin myös heti Kalmarin Ironmanille 2013. Enää ei ole varaa perua toista kertaa, sen verran kalliita nuo ilmoittautumiset ovat. Kukapa ei haluaisi maksaa yli 400 euroa pelkästä ilmoittautumisesta (päälle matkat ja majoittuminen), jotta saa uida 3,8 km ja pyöräillä 180 km ja juosta maratonin päälle!

Oikein reipashenkistä syksyä kaikille!

Viimeksi päivitetty 17.09.2012 17:46
 
Tästä se lähtee PDF Tulosta Sähköposti
14.08.2012 19:09

Nyt on päästy taas treenin syrjään kiinni kun Seppokin on saanut kyytiä parisen viikkoa. Lähtötasotkin tulevalle treenikaudelle on kartoitettu. Joroisilla meillä oli oikein menestynyt joukkue. Oikein rahapalkinnoillekin päästiin. Smile Itse olin juoksemassa ankkuriosuuden ja puolimaratoni taittui aikaan 1.40.03. Pohjilla 1,5 viikkoa juoksua pitkän tauon jälkeen ja vielä viikko ennen kisaa oli leikkauksesta johtuvia kipuja. Melko tarkasti olivat kaverit arvioineet miten kauan heillä menee omiin osuuksiin aikaa. Terhi veti hyvän uinnin omien vaivojensa jälkeen ja Esa hyvän pyörän, pohjalla parin viikon tiivis pyöräilyloma ja minä pääsin juoksemaan neljänneltä sijalta pienen paineen alla ja sain kuitattua meille kolmannen sijan. Taisi tulla sijoitus meille hieman yllätyksenä. Wink

Kesän eka ja vika triathlonkisa on takana käytännössä valmistautumatta kyseiseen kisaan millään lailla paitsi tankkaamalla taikajuomaa. Tosin eipä taida sekään enää jatkossa maistua…. Kaverit antoivat sen verran pahat mielikuvat sen koostumuksesta, että vaikea on enää jatkossa litkiä tuota juomaa litratolkulla… Wink Olin siis Kuopiossa olympiamatkan SM-kisoissa viikonloppuna. Tiesin oman kuntotasoni tällä hetkellä melko hyvin mutta uintiosuus oli silti iso pettymys. Kuvittelin uivani selkeästi paremmin kuin viime vuonna paremman tekniikan ansiosta. Hallissa vauhdit ovat olleet selkeästi parempia kuin vuosi sitten vaikka uinti on ollut hyvin vähäistä. Jostain syystä märkäpuku-uinti ei ole sujunut. Märkäpuku menee ainakin vaihtoon ensi vuonna. Pukuun on tullut reikiä vähän väliä. Puku suorastaan repeilee päällä. Varmaan ne on ne reisilihakset, jotka kasvaa… Puvun pukeminen päälle on jo oma urheilusuorituksensa sekin. Uidessa välillä käsissä ei kulje veri lainkaan ja kädet puutuu, hartiat puutuu, ahdistaa joka puolelta. Painoakin on tullut viime kesästä +10%... Argh! Silläkin saattaa olla oma vaikutuksensa puvun istuvuuteen. Kuopiossa uintiosuudella ajattelin laatoittaa hieman järveä koska mielestäni on paljon mukavampaa uida hallissa... Kolme tai neljä kertaa oksensin uinnin aikana. Pyöräosuuden ajoin ehkä hieman säästellen. Sama reitti kuin viime vuonna ja aika noin viisi minuuttia huonompi ja vielä kaaduinkin pyörällä viime vuonna. Mutta eipä voi olettaa pyörän kulkevan kesän parin viikon treeneillä. Vielä juoksun ensimmäiset seitsemän kilometriäkin olivat jalkapohjat täysin tunnottomat ja juoksu oli aika hankalaa. Viime vuoden ajasta tuli takkiin noin 8 minuuttia olyppiamatkalla eli sen verran on treenaamattomuus vaikuttanut.

Erityisen ylpeä olen kummipoikani suorituksesta. Poika oli ensimmäistä kertaa ex-tempore triathlonkisassa. Ilmoittautui mukaan kisaviikolla rohkesti. Minkäänlaista kokemusta ei pojalla ollut triathlonista saati porukkauinnista. Nyt kuulema suunnittelee jo uutta kisaa. Smile 

Olen oikein odottanut, että pääsen aloittamaan peruskuntokauden ja treenaamisen taas kunnolla pitkästä aikaa ja terveenä. Nyt katseet kohti ensi vuotta ja uusia haasteita! Onnitteluja Teille muille, jotka olette tehneet loistavia suorituksia tänä kesänä! Ja tsemppiä vielä teille kaikille, joilla on ensi viikonloppuna "pikku lenkki" tiedossa!

Nähdään taas yhteistreeneissä!

Viimeksi päivitetty 14.08.2012 21:40
 


JPAGE_CURRENT_OF_TOTAL
Olet:  : Etusivu Seura Blogit Niina