|
Olen Niina ja riippuvainen urheilusta.
Pakko se on jo tunnustaa.  Mutta tämä ei ole AA-kerho vaan blogini triathlonurheilustani. Treenaamisen olen aloittanut, yhdessä mieheni Wellun kanssa, lähes nollasta reilu puolitoista vuotta sitten vuonna 2008. Aluksi oli tarkoitus kisata vain sprinttimatkoja mutta nälkä taitaa kasvaa syödessä ja viime kesän perusmatkan jälkeen ajatuksiini tuli ensi kesän puolikas ja kuka tietää mitä tulevaisuudessa.  Haastavaa treenaamisestani tekee säännöllisen epäsäännölliset työvuorot. Samalla viikolla saattaa olla kaikkia kolmea vuoroa! Ja kisoja ei mennä vain viemään läpi vaan tosissaan ja lujaa mutta samalla myös yritetään nauttia!
|
|
23.01.2012 11:55 |
|
Treenailusta ei taida olla juurikaan raportoitavaa. Kuukausi on mennyt jo kovassa yskässä ja treenien suhteen hyvin pienillä määrillä. Nyt viikon verran olen ollut täysin treenamatta (no kevyt jumppa torstaina, ei lasketa). Juuri tulin lääkäristä, joka määräsi mykoplasmaverikokeet. Treenikielto ainakin siihen asti kun vastaukset tulee (mahdollisesti loppuviikosta). Viime vuonna tällä viikolla oli treeniä yli 18 tuntia, nyt nolla... Viime talvena tähän mennessä hiihtoa oli reilu 400 kilometriä takana, nyt alle sata... Tämän hetkiset fiilikset saattaa arvata...
|
|
Tästä se uusi vuosi alkaa! |
 |
 |
 |
|
08.01.2012 22:25 |
|
Onpas aikaa taas kulunut viime kirjoituksista! Uusi vuosi ja uudet kujeet...
Viimeiset pari viikkoa olen ollut lomalla ja kuvittelin loman menevän treenaillessa. Huomenna taas työt kutsuvat ja tänään onkin ollut vihdoin ensimmäinen hieman parempi päivä kovan yskän kanssa. No kunnon työläiset sairastavat lomalla... Valitettavasti oli niin kova hevosen yskä, että on joutunut jättämään treenejä väliin ja treenit on tapahtuneet lähinnä sisätiloissa rauhallisissa merkeissä. Olen siis vain lähinnä laiskotellut loman vaikka nyt pitäis treenailla kovaa kyytiä, koska jouluviikolla tuli ilmottauduttua Ironman Kalmariin Ruotsiin...! Kääk! Eli elokuussa on kauden pääkisat. Sitä ennen on kuitenkin vielä muita kisoja kuten Talvitriathlonin MM-kisat eli yritetään pysyä nyt loppuaika terveenä ja yhdessä kasassa.
Viimeinen lomapäivä meni tänään hieman välineitä huoltaessa. Kahdet hiihtimet odottavat nyt valmiina hiihtäjäänsä. Kallekin pääsi emäntänsä kanssa tänään yhteiseen suihkuun. Hän oikein säihkyi. Ja Seppokin sai huomiota kahden tunnin yhteistreenillä. Hieman tylsää oli kyllä Sepon kanssa sisätiloissa... Jaa, täytyy varmaan suksillekin keksiä nimet... Onko kenties ehdotuksia?
|
|
24.11.2011 02:50 |
|
Siitä onkin tovi kulunut kun viimeksi olen blogia päivittänyt. Hengissä ja yhdes koossakin ollaan! Saavutus sekin...
Syksy on jo pitkällä ja onhan tässä jo oikeakin treenaaminen päässyt hyvään vauhtiin ylimenokauden jälkeen. Hiihtokelejä odottelen jo innokkaasti. Vuosi sitten aloitettiin jo hiihtokausi näihin aikoihin. Nyt olisi oikein uuden uutukaisia suksiakin pari paria. Tuskin malttaa odotella kelejä. Maastopyöräilyt olen valitettavasti joutunut suurimmaksi osaksi Kalle Cuben kanssa tekemään pilkkopimeässä. Se on vaatinut kyllä melkoista itsekuria mutta kun tuo sisällä trainerilla ajaminen 3,5 h ei oikein innosta. Se on hätätilanteita varten. Kerran iltavuoron päätteeksi jouduin töistä ajamaan lähes kymmenen kilometriä pilkkopimeällä pelkän suhteellisen tehottoman otsalampun kera. En nähnyt edes tien reunoja. Ja kun auto tuli vastaan piti pysähtyä kun ei nähnyt yhtään mitään. Päätin, että satsaan kunnon valonheittimeen. Kunnollinen lamppu on kyllä tarpeelliseksi osoittautunutkin. Tapaturma-altis kun tuon pyörän kanssa olen… Sunnuntaina tuli tosin vastaan juoksijoita, joilla oli vielä tehokkaammat lamput! Taas täytyy mennä kaupoille. Eihän juoksijalla voi olla tehokkaampi lamppu kuin pyöräilijällä!
Uinnin saralla toivottavasti ollaan menossa hyvää vauhtia eteenpäin. Siihen on nyt panostettu henkilökohtaisen uimavalmentajan muodossa. Uinnissa ei anneta enää tasoitusta ensi kesänä! Toistaiseksi olemme keskittyneet vain tekniikkaan. Missio "uppopalloilijasta vesipalloilijaksi" on aika haastavaa. Vanhasta tyylistä ja tekniikasta oppiminen pois ja uuden oppiminen on yllättävän vaikeaa ja vaatii kovaa keskittymistä. Mutta olen kuulemma kehityskelpoinen. Seuran uintivuorolla saattaa tuo uintiin keskittyminen herpaantua kun tulee höpöteltyä kavereiden kanssa, tai niin kuin viime maanantaina uintitreeni vaihtui uimahyppyihin vai pitäisikö sanoa pellehyppyihin, ainakin omalta osalta. Mutta mikä tärkeintä, ei aina tarvitse treenaamista ottaa tosissaan ja hauskaakin saa olla!
Seuran kauden päättäritkin tuossa alkukuusta juhlittiin. Kiitos Seuralle Vuoden "veteraani"- eli ikäsarjaurheilijan tittelistä. Ja kyllä ne oli naiset, jotka voitti Singstarin! Muistaakseni…
Mukavaa loppuvuotta kaikille ja treeniseura kelpaa aina!
|
|
24.09.2011 21:15 |
|
Katseet kohti tulevaa mutta muistellaan hetki mennyttä kautta. Hienoja hetkiä ja mahtavia ihmisiä liittyy viimeiseen vuoteen. Uusia tuttavuuksia ja ystäviä olen saanut pyöräilyn ja triathlonin parista rutkasti. Kannustus on ollut sydäntä lämmittävää. Ihan tippa tulee silmään tässä muistellessa… Kauden huipennus, Tampereella kotikisoissa elämäni pisin kisa ja vielä arvokisa on yksi hienoimmista hetkistä mitä olen kokenut. Erityisen hienon siitä tekee myös se kannustus mikä oli paikan päällä kaikilta tuntemattomilta, tutuilta, kanssakilpailijoilta, ystäviltä ja rakkailta… Talvitriathlonin MM-kisat jäi väliin kylkiluiden murtumien vuoksi. (Näyttää siltä, että tulevana talvena pääsen näihinkin sembaloihin mukaan.) Harmitus oli kova sen vuoksi ettei päässyt osallistumaan, mutta myös sen vuoksi, että tuli viiden viikon juoksu- ja uintitauko. Näin jälkikäteen ajatellen en usko sen kuitenkaan juuri haitanneen valmistautumista kesän kisoihin. Keväällä kuultiin myös ikäviä uutisia läheisestä ihmisestä mutta nyt näyttää siltä, että tauti on voitettu. Se on ollut helpottava uutinen. Kaikesta huolimatta tämä henkilö on jaksanut kannustaa ja lähtenyt jopa satojen kilometrien päähän kannustamaan paikan päälle. Kiitos.
EM-kisojen jälkeen olin viikon täysin urheilematta. Sen jälkeen on tullut urheiltua satunnaisesti ja fiiliksen mukaan ja vähän kipuiltukin. Tour de Tampereeseen osallistuin suoraan yövuorosta ja ihan kylmiltään. Edellisen kerran maastopyöräilin viime syksynä enkä ollut Kallella (keväällä hankittu MTB Cube) vielä ehtinyt metsään asti. Alkumatkasta Kalle ei tuntunut olevan ihan yhteistyössä mutta vika löytyi kylläkin ohjaksista. Aika paljon tuli halailtua kiviä, kantoja ja puita. Tämä intohimoinen halailu aiheutti kyllä melkosen määrän mustelmia. Jossain vaiheessa tajuttiin vähentää rengaspaineita ja otettiin etuhaarukan lukitus pois päältä. Oho.  Pari mieshenkilöäkin jopa kysyi olenko montakin vuotta harrastanut maastopyöräilyä kun sujui niin hyvin. Eivät vissiin olleet ajaneet mun perässä alkumatkaa… ja pyysivät, että josko ajaisin heidän edellään niin kuulevat mitä on odotettavissa. Äänitehosteet olivat ilmeisesti päällä…
Nyt olisi intoa ja fiilistä päästä juoksentelemaan ja maastopyöräilemään syksyiseen metsään ja jopa uimaan tekee mieli. Pikkuhiljaa aloitellaan taas suunnitelmallisempaa treenaamista. Ensi vuoden kisoja olen miettinyt kovasti. Mieli tekee ulkomaille kilpailemaan. Yksi vaihtoehto olisi Espanjassa Vitoriassa heinäkuussa kisattava Pitkän matkan MM-kisa. Täyden matkan kisa on kuitenkin ensi vuoden pääjuttu kun se tältä vuodelta jäi EM-kisojen takia tekemättä. Päättää pitäisi vain missä sen kuninkuusmatkan teen... Ulkomaat houkuttaa ja nyt tarvitsisinkin lukijat teidän apua tai oikeastaan, sinä ainoa rakas lukijani, juuri Sinun apuasi! Eli ehdotuksia hyvistä kisavaihtoehdoista ensi syksylle otetaan vastaan. Tässä männä vuonna tuli lyötyä kättä päälle kaverin kanssa, että menemme täydelle matkalle ennen kuin täytämme 20 vuotta. Eikös se näin ollut? Näyttää nyt siltä, että se toteutuu molempien kohdalla nopeammin kuin uskoimmekaan.
Tässä vielä vuoden arvokisojen sijoitukset. Kaikissa ei ollut kovin paljon osallistujia mutta taso oli sitäkin kovempi ja vastus oli kova. Erityiskiitos Terhille!
SM-duathlon N35 KULTA
SM-sprintti N35 KULTA
SM-olympiamatka N35 KULTA
EM-pitkä matka N35 HOPEA
|
|
|
22.08.2011 23:59 |
|
Mistähän sitä aloittaisi... Jotenkin on tyhjä olo... Tämä on ollu koko vuoden päätavoite, joka meni nappiin. Oikeestaan ei paljon paremmin kisa olisi voinut mennä. Ainoastaan puolitoista minuuttia.
Lauantaina olin sanoutunut irti talkoohommista ja yritin keskittyä seuraavan päivän koitokseen. Sunnuntaina aamulla oli herätys ennen viittä hyvin nukutun mutta lyhyen yön jälkeen. Mukava yllätys löytyi vaihtoalueelta Sarilta ja Enkeleiltä eli aamu alkoi loistavasti. Ihmettelin kovin ettei suurempaa jännitystä ollut ilmassa ja itse asiassa tuntuu, että eräskin kaveri taisi jännittää jopa minua enemmän. Kisastartti oli seitsemän jälkeen ja tarkoitus oli uida rennosti ja rauhassa. Lähdin uimaan rantaan kisoja varta vasten rakennetun sillan vierestä. Tuttuja kasvoja näkyi jo kovasti näinkin aikaisin aamulla. Koska otan happea oikealta, näin koko ajan kun Tuija käveli laiturilla samaa tahtia. Hieno tsemppi tuli tästä! Kiitos Tuija. Mutta kyllä se uinti oli pitkä ja vielä yhtenä lenkkinä! Reilu kolme vuotta sitten en jaksanut edes juosta kolmea kilometriä putkeen ja nyt piti uida neljä kilometriä! Ja niitä kauimmaisia poijujakaan ei nähnyt kunnolla! Alkuosuudella sain ihan sopivan peesinkin mutta yks missi taas sivuun ja sain uida yksikseni loppumatkan. Välillä tuntui suorastaan yksinäiseltä... Mielessä kyllä kävi, että appiukko on onneksi jossain lähettyvillä veneen kanssa jos kova hätä tulee. Puolen välin jälkeen tuli hetkellinen epätoivo, ettei tämä uinti lopu koskaan, eikä Ratinaakaan edes näy. Eikä ne poijutkaan tuntuneet lähestyvän yhtään. Mutta loppuihan se uinti ja sitten se kisa vasta alkoi!
Koko vuoden olen vain ajatellut kunhan selviän uinnista, niin mitään hätää ei enää ole, ja näin todella kävi. Oli ihanaa päästä yksinäisestä järvestä ihmisten ilmoille ja pyörän selkään. Voi mahoton sitä kannustusta mikä Ratinassa oli! Aivan mahtavaa! Ystäviä, tuttuja ja tuntemattomia ja perheenjäseniä! Kummipoikakin jaksoi olla katsomassa koko pitkän päivän. Pyöräosuudelle oli määritelty sykkeet ja niissä pysyin vaikka mieli teki polkea kovempaa, varsinkin kun näin kilpakumppanin menevän hieman lujempaa. Siitäkin huolimatta pidättelin itseäni ja uskoin, että ratkaisut tapahtuu juoksuosuudella. Pyöräreitti oli mielenkiintoinen ja mukavan vaihteleva mutta tuulinen. Pitkin reittiä oli tuttuja kasvoja paljon. Mahtavaa oli myös koko päivän kun tuttuja kilpailijoita tuli vastaan ja oman kisankin keskellä jaksoi kannustaa myös muita. Kaupin kanuunoita oli myös mukavasti liikkeellä niin kannustujoukoissa kuin liikenteenohjaajinakin. Hienoa! Hauskin kannustus oli ehdottomasti Soilella, jolla ei jalat pysyneet lainkaan maassa kun innostus oli niin kova, että nainen hyppi ja pomppi! EI siinä voinut kuin hymyillä.  Ratinan kääntöpaikalla kannustus oli kyllä valtaisaa enkä ehtinyt harmikseni kaikkia tuttuja edes bongata yleisöstä. Meinasi vallan keskittyminen kisaan herpaantua kun olin niin fiiliksissä!
Juoksu (30 km) lähti kulkemaan todella kevyesti. Tämä oli toiseksi pisin matka minkä olen ikinä juossut. Pisin on Pirkan hölkkä viime syksyltä. Juoksussa pidin myös sykkeet maltillisina. Ja helppo se on näin jälkikäteen sanoa, että olisin voinut lujempaakin juosta, mutta piti ottaa varman päälle. Sarjani voittaja oli edelläni noin 20 minuuttia ja ajattelin, että hän on niin kaukana ettei minulla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia saada enää kiinni. Kolme kierrosta eli 22,5 km kulki todella helposti ja kevyesti hymy korvissa. Viimeselle kierrokselle lähtiessä kuulin eroa olevan kärkeen enää viisi minuuttia ja taisin siihen tuumata ettei matka riitä enää. Viimeisellä kierroksella ohitin jo tankkauspisteetkin sujuvasti, jotta säästin aikaa. Lähdin kuitenkin hieman kiristämään vauhtia mutta en saanut selkää näkyviin enää. Maratonportilla kaverit olivat lipun kanssa vastassa ja lykkäämässä sitä käteeni. Sanoin siinä, etten kehtaa lipun kanssa mennä, mutta ei minulla siinä ollut aikaa ruveta kinaamaan tyttöjen kanssa, joten ei auttanut muu kuin mennä hurraavan yleisön eteen. Kiitti vaan!  Uskomaton fiilis oli tulla maaliin! Veti sanattomaksi. Matka vain oli liian lyhyt. Maalissa odotti halaukset ja kuoharit ja suklaat! Ai että!
Mikä sen parempi fiilis kuin kotikisoissa saada EM-hopeaa! Mitalien jakoon siskon tytöt olivat tehneet hienon banderollin. En olisi uskonut sanovani tuon matkan jälkeen, että reissu tuntui helpolta. Hienoja suorituksia nähtiin Ratinassa eilen paljon. Onnea kaikille! Uskomattomia suorituksia tekivät myös talkoolaiset, kiitos Teille kaikille! Kiitos myös kaikille kannustajille! Te kaikki kisaajat, talkoolaiset ja kannustajat teitte päivästäni ikimuistoisen!
Ja kiitos kuvaajille!
|
|
Viimeksi päivitetty 23.08.2011 07:31 |
|
|
|
|
JPAGE_CURRENT_OF_TOTAL |
