 |
Tässä blogissa voi lueskella juttuja -84 syntyneen, innokkaan triathlonistin treeneistä ja vähäisestä muusta elämästä. Ensimmäinen vuosi triathlonin parissa huipentui Joroisten puolimatkan selvittämiseen kesällä 2011, josta olisi tarkoitus jatkaa kohti parempia aikoja ja tulevaisuudessa myös kohti pidempiä matkoja  |
|
|
10.05.2012 13:47 |
|
Pienen elvytyksen jälkeen alkaa monitori näyttämään jo paljon paremmalta! Taisi tulla kokonaisen kuukauden tauko treenaamisessa jonka aikana syötiin ja juotiin monenlaista epäterveellistä ja unohdettiin tälläiset ihmeelliset liikkumiset 
Nyt on taas aloiteltu ja täältä kokeillaan nousta hissukseen takaisin. "Pikkuisen" on vauhdit kateissa mutta josko ne sieltä palautuisi ja eikä sitä nyt liikaa stressata. Keskitytään nyt enemmän siihen hauskanpitoon ja nautiskellaan!
Suunnitelmissahan oli pieni kisakokemus jo tässä toukokuun lopuilla mutta sattuneesta syystä se muuttui pienen loman muotoon. Vaikka paikan päällä todennäköisesti harmittaakin aikalailla pirusti niin se punoittava, itkevä, suomalaisia kannustava (ja vähän muitakin) miekkonen on sit minä!
Vaikka hiljaa aloitellaankin niin seuraavaan harkkaduathloniin ilmestyn paikalle, joten nähdäänhän siellä!
|
|
Viimeksi päivitetty 10.05.2012 13:47 |
|
01.04.2012 20:34 |
|
Voihan lumisade! Hienon näköistä oli taas hetken mutta nyt otetaan pakkia rankasti 
Näin viikonlopun töissä olleena ja sen tuoman väsymyksen myötä on hyvä kertoa keskiviikkona tehdyn mattotestin tuloksista. Näin väsyneenä asioita ei ainakaan tule kaunisteltua
Treenit ovat välillä olleet hankalia outojen tuntemusten takia, sykkeet ja treenin tuntemukset eivät ole kovin hyvin kohdanneet. Matalasykkeiset treenit menevät hyvin, mutta vauhtikestävyyden puolella alkaa meno tuntumaan tahmealta ja tietää että kaikki ei ihan kohdillaan ole. Tästä johtuen päätin käydä matolla katsomassa mitä laktaatit, hengityskaasut, käppyrät ja kippurat sanovat. No kuten tästä voi jo päätellä niin perseelläänhän joku käppyrä oli Lopputulema oli että tehtyyn työhön nähden puhaltelin siihen imuriin aivan liikaa... Jumia siis liikkeellä! Tuossa kun muut alkavat laittamaan tehoja koneeseen, aloittelee tämä tapaus kauden toisen "PK-kauden" ja palauttelee itseään odotellessa parempia aikoja. Mitääs suurempaa hätää ei ole mutta ei tämä nyt aivan käsikirjoituksen mukaan mene... Puoli-Pirkasta ei varmaan kannata kenenkään mainita mitään! Kyllähän tässä takana on jo pidemmänkin ajan rasitukset mutta menipä samalla tuo hiihtokin. Kyllä sitä omaa kroppaa vain pitäisi uskoa...
Tässä on nyt menty leppoisalla fiiliksellä ja hyvin alhaisilla sykkeillä ja mikäs siinä. Mukavaahan tuo kevään keleillä on, mutta miettiihän sitä vaikutuksia kesään ja siihen valmistautumiseen. Toivoa sopii että tästä nopsaa nyt palataan normaaleihin kuvioihin eikä ala ottamaan kovin pitkää aikaa.
Samaan aikaan on myös alkanut ajatella treenaamisensa motiiveja... Kannattaako tälläisen entisen koripalloa/jalkapalloa harrastaneen varastomiehen laittaa näinkin paljon aikaa lajiin, jossa parhain saavutus voi hyvinkin jäädä viime kesän kohokohtaan kun nousin harkkakisan uinnista ensimmäisenä, josta vielä kovimmat uimaritkin puuttuivat? Totuushan on että ei tässä mihinkään hirmuisiin vauhteihin tulla ikinä pääsemään. Monilla oman ikäisilläkin on treenivuosia takana toistakymmentä ja kun minä pääsen noihin lukemiin alkaa kivekset kutistua ja virtsa karkailla Mielettömän kivaahan tämä on, monipuolinen treenaaminen, kisaaminen, itsensä ylittäminen ja kehittyminen (välillä vähän) sekä ennen kaikkea hirmu mukavia kavereita! Mutta kumminkin ajaa itsensä jumiin! Ikinä tuo ei kannata mutta edelleen, tehdä se Vihnuksen uinnin takia...? Kyllähän sitä vähemmälläkin määrällä nuo kisat selvittäisi ja saisi niistä nauttia mutta olisiko sekään tällä luonteella se oikea ratkaisu? Siihen asti kun keksin tähän oikean vastauksen jatkan samaan malliin mutta toivottavasti ilman tuollaisia ylirasituksen merkkejä 
Lumettomampaa loppuviikkoa kaikille!!
|
|
Viimeksi päivitetty 01.04.2012 21:00 |
|
18.03.2012 17:40 |
|
Kevään ensimmäinen MTB lenkin tekeminen on venynyt mutta tänään mentiin ja johan oli mahtava ilma!! Ei parempaa voisi toivoa (tässä vaiheessa )! Matkalla tulikin vastaan lukuisia pyöräilijöitä, joten kesä lähestyy. Hauskaa tosin että talvitriathlonin kisoja pitäisi mennä vielä ensi viikonloppuna katsomaan! Siihen asti saa vielä pysytellä lunta maassa mutta sen jälkeen saa mennä! Jookosta? 
Pirkan jälkeen tuli pidettyä melko leppoisaa touhua kun sen verran kauan palautuminen otti aikaa. No, tämähän ei kenellekään tullut yllätyksenä kun kroppa vähän piukalla lähdettiin hiihtoonkin, mutta hyväähän tuo kevyempi pätkä teki! Viime viikko menikin monenlaisten hoitojen keskellä kun kävin Ursulalla avaamassa uintilihaksia, JALKAHOIDOSSA, ja ennen kaikkea tukkalääkärillä! Taas paljon tutumpi kaveri peilissä! Anteeksi jo etukäteen, mutta olen aina pitänyt vähän naisten juttuna näitä jalkahoitoja mutta eihän se nyt tuollain ole... Puolet asiakkaista kuulemma nykyään miehiä ja tästä lähtien minäkin kuulun joukkoon Sen verran mukavaa touhua vaikkakin melko pelottavat välineet tuohon liittyy... Joku perkuleen kirurgin veitsi ja pora!
Nyt kun on välineet huollettu niin kelpaa taas hölkötellä kun asfaltitkin tuolta paljastuvat. Kyllä kevät on parasta aikaa, huomenna on maanantai eikä vielä edes harmita tuleva työviikko! Se on jotain se! 
Mukavan keväistä viikkoa kaikille ja tsemppiä ensi viikonlopun kisaajille!!
|
|
Viimeksi päivitetty 18.03.2012 17:41 |
|
05.03.2012 10:54 |
|
Hyvinkin vaikean viikon jälkeen eilen poistuttiin Teivosta leveä hymy kasvoilla!
Valmistautuminen ei mennyt ihan kaikkien suositusten mukaan kun maanantaihin jo noustiin viiden tunnin yöunilla ja se valmisteli hyvän väsymyksen koko viikolle. Keskiviikon kevyt lenkki vielä ilmoitteli että kroppa on jumissa kun sykkeet ei toiminut lainkaan toivotulla tavalla vaikkakin olo muuten loistava ja stressi oli valmis! Torstaille ja perjantaille tuli vielä 10h työpäivät, jotka olivat vielä TYÖpäiviä niin kyllä oli harvinaisen valmis paketti perjantai iltana. Lauantaina kevyt hölkkä ilmoitteli edelleen sykkeiden olevan tiukassa, vaikkakin fiilis muuten oli hyvä ja tuo päivä menikin miettiessä koko hiihtoon osallistumista.
Päätin sunnuntaina kumminkin lähtöpaikalle valmistautua ja katsoa minkälaista fiilistä alkuveryttely tuo. Tiedä sitten mitä oli tapahtunut mutta nyt ei ollut pienintäkään ongelmaa. Tosin, joku voisi sanoa että olisi kannattunut kotiin jäädä, mutta ainakin vielä tuntuu siltä että oikean päätöksen tein 
Parempaa ilmaa ei olisi voinut eiliselle toivoa ja vielä kun suksipalvelu Koti & Väki oli saanut sukset aivan loistavaan kuntoon niin mikäs siinä hiihtäessä! Minähän kun en mikään hiihtäjä oikein ole niin menin tuohon 2-3h ryhmän loppupäähän ja se olikin päivän ainoa virhe. Harmittavan paljon joutui ohittamista harrastamaan (UPEETA!!!) ja kun sitä joutui sitten tasatyönnöllä tekemään niin ojentajat tykkäsi. Tosin, jälkikäteen miettinyt että ehkä hyväkin että joutui jonossa hiihtelemään välillä niin ei mennyt liian lujaa. Saattaa olla että päivä olisi voinut olla paljon huonompi, mikäli olisi enemmän saanut itsekseen hiihdellä.
Viime vuoden energia ongelmasta ei ollut tietoakaan. Vahingosta viisastuneena jokaisella huollolla otin joko geelin tai urkkaa ja polttoaine riitti hienosti maalin asti. Melkoista sähellystä muuten näillä huoltopisteillä, tottunut että ei jaloissa kenkiä kummempaa ole mutta voi perhana sitä suksien määrää ja sekasotkua!! Sitten näitä karpaaseja kellä kolmen metrin sukset niin menepä siitä kompastelematta Mutta niin leppoisalla meiningillä kaikki olivat että hymyssä suin siellä vellit ja vedet juotiin!
Pentinmaan huollon jälkeen kokeilin vähän lisätä vauhtia muistellen viime vuotta. Tuolla huollolla kävi tuolloin selväksi että tankki on tyhjä. Tällä kertaa matka jatkui hyvällä fiiliksellä vaikkakin ammattikoulun matikalla laskin että persiilleen menee kolmen tunnin alitus Julkujärveltä nappasin vielä pari mukia urkkaa ja sitten ei sykkeitä enää katseltu! Loppu päästeltiin miten kyettiin ja voi sitä paskan hajua kuinka onnelliseksi se tänäkin vuonna teki!! Maaliin lasketeltiin, laitettiin Suunto seis ja taas todistettiin että ei ole isään tultu matikkapäässä! Aika 2:53:30 oli melkolailla täydellinen meikäläiselle! Viime vuoteen tuli parannusta 44min, josta tosin 40min voidaan laittaa tekniikan parantumisen piikkiin mutta kyllä Karhut on ansainnut pitkät kesäunet 
Nyt maltetaan palautella rauhassa että ei samanlaista stressiä saada kuin viikolla, mutta kyllä tälläinen onnistuminen antaa taas lisäpuhtia kohti kesää.
Tiimiläiset teki aivan mahtavia suorituksia eilen, joten HIRMUISEN ISOT ONNITTELUT KAIKILLE!! 
|
|
|
20.02.2012 13:19 |
|
Niin kuin aina, lomat loppuu liian aikaisin... Varsin mukavaa oli kun kello ei soinut 5:30 joka aamu vaan sai nukkua pidempään ja nautiskella aamuista kahvikupposen kera ilman kiireitä. Sellaistakin ihmettä oli parina päivänä että nukuin päiväunet!! Huoh, lomia odotellessa... 
Loman ainoat suunnitelmat tosiaan oli treenailla ja muuten vain möllötellä. Yhtenä iltana käytiin elokuvissa katsomassa kun suomalaisverta on päässyt Hollywood pläjäykseen. Hymyilyttihän tuo kun "Murikan Jussi" oli samassa kuvassa Tom Cruisen kanssa Hienostihan tuo meni, näkyvyyttä oli yllättävän paljon ja uskottava pahiksen roolissaan. On muuten elokuva mitä korkeanpaikankammosta kärsivä saa katsoa vaipat jalassa. Maailman korkeimman rakennuksen, Burj Khalifan seinillä oleva kohtaus pisti meikäläisen jalat veteläks, hyi perkele!!
Mutta siihen lomailuun, nyt kun sää suosi niin hiihdeltyähän sitä tuli aikalailla. Kaiken kaikkiaan kilometrejä tuon yhdeksän päivän aikana tuli 165km joka on meikäläiselle pirusti! Niin kuin Soilekin mainitsi, niin myös minä opettelin viime talvena luisteluhiihtoa, joten siihen nähden eihän tähän voi olla kuin tyytyväinen. Kovin kaunista tuo meno tosin ei ole, mutta mukavaa hommaa edelleen!
Ehkä viikon parasta antia kumminkin oli märkäpuvulla uinti pitkästä aikaa! Jazz-triathlonin jälkeen pukuun ei oltu koskettu, joten oli varsin odottava fiilis päästä testaamaan miten uinti kulkee puvulla, koska kehitystä on kumminkin tuolla saralla tuntunut tapahtuneen. Kyllähän siinä komeasti päästiin uusille kymmenille satasella ja pidemmilläkin, joten oikealla tiellä ollaan uinnin suhteen, mutta saapa nähdä kuinka nuo sekunnit lisääntyy kun avoveteen kesällä pulahtaa...
Nyt kokeillaan taas päästä tähän arkeen kiinni ja tottua tuohon kellon pirinään. Kohta tuo Puoli-Pirkkakin olisi edessä, jonka jälkeen sukset siirtyvätkin taka-alalle ja aletaan keskittyä muuhunkin... Vaikka hiihto onkin mukavaa niin tuota auringonpaistetta katsellessa alkaa kummasti odottamaan jo lumen sulamistakin ja pääsyä maantielle!! Kyllä tuo aika menee vauhdilla, vastahan se lumi jäi maahan 
|
|
|
|
|
JPAGE_CURRENT_OF_TOTAL |