Triathlonteam226

No niin se on ettei täältä löydy mitään saloja juoksuun mutta on tullut vähäisesti spekuloitua lajista blokissa yleensä. Korjataan tätä puolta hivenen.

Välikauden jälkeen juoksu tuntui kun olisi edennyt mutaisessa juoksuhaudassa ja sehän syö miestä rotanlailla. Jos joskus sattuu saamaan juoksun parempaan kuntoon niin välikauden pudotus on vastapainoisesti melko suuri. Kuukaudessa parissa kunnon saa kuitenkin takaisin. Positiivista on se kun alkuun juoksu ei kulje niin tulee juostua kauden alkuun vaadittavalla rauhallisuudella.

Oman suhtautumiseni juoksuun on määritellyt ensin uran alussa huono kunto ja myöhemmin jalkojen kestävyys. Juoksu on lajina uskoakseni sellainen että kuntoa hankittaessa vastaan tulee ensin jalkojen kestokyky sietää rasitusta kuin kuntopohjan kehittyminen millä meinaan elimistön kuntoa, aerobista kuntoa tai aineenvaihduntaa. Tätä seuraten ja myönnettäköön että turhan varovaisella lähestymisellä on toteutettu. Kuitenkin omia jalkojaan liikuttavan tulee tuntea parhaat kuormat juuri omille jaloilleen. Siispä juoksua on tullut harjoiteltua sen verran kun on tuntunut hyvältä. Rasitusvammoilta on lähestulkoon vältytty.

Viimekauden muutos juoksussa oli kun kykenin saavuttamaan useita 50 kilometrin viikko määriä. No se on melko vähän juoksijoille, mutta se on ollut ihan riittävää. Kuitenkin kesällä huomasi pitkissä juoksuissa että ne tuntuivat helpommilta ja vauhditkin nousivat. Syksyllä tein ennätyksen juosten 60 km viikon aikana vähän ennen Pirkanhölkkää joka tuntui hyvältä. Kunto jäi testaamatta myöhemmin tulleen kuumeen vuoksi. Nyt on päästy taas samoihin kilometri määriin ja panostuksen on tarkoitus olla suurempi kevättä kohden.

Uskollisuus omalle lapsena opitulle juoksutyylille on taustalla. Ainakin omissa kuvitelmissani juoksen päkiä painoteisesti, mikä myöskin on estänyt hirveän määrä harjoittelun. Ongelma on vain sellainen joka on hyvin suuri juoksun kannalta. Kun jalan kunto loppuu esim. kisassa niin se on sitten tasan siinä. Asiahan korjaantuisi suuremmilla harjoittelumäärillä, mutta kun liiallinen päkiä ravaus pingottaa pohkeen kiriälle jolloin alkaa pohjepolkka. Hierontaa ja lepoa. Uskoakseni vuosi vuodelta tilanne kuitenkin paranee. Jalat kestää isommat määrät, juoksun vauhdin ja kimmoisuuden kärsimättä.

Jotain edellisen kaltaista uskoakseni tapahtui vuonna 2009. Peruskuntovauhdin parantumisen myötä kehittyy myös vauhtipää ja tähän uskon vahvasti itse. On tietenkin pitkätie juosta itsensä kuntoon pelkästään peruskuntotasoa nostamalla, ehei. Toki vauhdit ja vedot kulkee harjoittelussa aina mukana, mutta kun tilanne vaan on ollut sellainen, että on selkeitä puutteita perusvauhdeissa, joko kunnosta johtuvia tai tuo jalan kestävyyspuolen tekijöitä niin ne on saatava kuntoon ennen muita jos haluaa juosta koko marathonin täydellä matkalla, varsinkaan kun en loppukirillä tee mitään, vielä näillä alkuvauhdeilla.

Kuningaslajin harjoittelu jatkuu ja onhan se mukava huomata jos vaikka eteenpäin pääsisi. Pirkkahallin rata kutsuu taasen viikonloppuna kylmää kiertävää.

Tarina jatkuu pian...

Eilen oli talvipäivänseisaus, mulle se tarkoittaa että alan juosta tekemisissäni kevättä kohti. Talvi on vasta tuloillaan, mutta ajatuksissa ollaan jo ensi kesässä aikajoin. Se on tavoitteellisen urheilijan arkea. Eilen pyörä liikkui 15 asteen pakkasessa neljä tuntia ja toinen tumppu jääty pahasti. No opin ainekin sen että sietokyky menee eteenpäin vuosi vuodelta ja myös sen etten aio enää tänä talvena käsiäni jäädyttää. Vieläkun olin tossa kipee oikein kunnolla yhden viikon ja ruokailu ei kerinnyt asettua kohilleen, niin siinä oli vähän lopunalun makua, kun aineenvaihdunta ei pelittäny täysillä. Loppu energiat sopivasti keskelle ei mitään. Kun voimat loppuu, ei jaksa polkee, ollaan metikössä ja pakko olis taas polkee ettei jäädy pystyyn kun tykkylumen peittämä kuusisto. Se on sitä exstremeä.

Nyt on lepopäivä ja huomena jotain pientä liikuntaa. Jouluaattona juokseen aamulenkkiä. Sitten alkaa tankkaus.
Loppuviikko vietetään pidennettynä viikonloppuleirinä pyörän satulassa pe - ma.

Jouluja
T: Pakkasukko

No ni se vaan on että aina kauden jälkeen tulee pien taantuma urheiluun ja laiskottelu kiinnostaa yllättävän paljon.
Viikot vierii ja lopulta Pekkapuupää unohtaa miten harjoitellaan. Tulee paineita, kunto on huono, paino on noussu ja voimat on kadonnut ja vieläpä suklaatauti ei ota talttuakseen. Tätäkin jatkuu vielä vähän aikaa kunnes tarmo pulpahtaa esille uudestaan. Ja ollaan siinä pisteessä lopulta milloin sanot itsellesi tarpeeksi vakuuttavasti, että nyt pyörä lähtee taas pyörimään.

Ryhtiliike mennellä kaudella oli kohdallani menestys ja nyt on alkanut Ryhtiliike2:nen. Se tulee olemaan väkevämpi ja vahvempi ainekin urheilijana kasvun suhteen. Näiden nostatusten keskellä alkaa kuitenkin tavallinen arki, missä liikunnasta keritään nauttia ja samalla tarmokkaasti edetään kohti 9 tuntia, jep!