Triathlonteam226

Sunnuntain treenit keräsin muutamasta eri harjoituksesta, joista yksi lämmittää mieltä ja kehoa oletettua enemmän. Semmoinen pieni uljaus pitää löytyä välillä reeneistä ja sitä lähdin hakemaan lumihankikävelyllä. Aikaisemmin pyörälenkillä olin katsastanut sopivan maalaistien missä penkat oli lumiaurojen toimesta kunnolliset. Siitä lähdin harppomaan tavoitteena kuluttaa tuntonen, mutta täytyy sanoa, että puolikaskin olisi ollut varmaan ihan hyvä. Maastokenkä uppoaa yllättävän syvälle, välillä puoleen reiteen. Kun upotessaan jalka kohtaa tiukempia lumikerroksia jotka ei meinaa ensin murtua, mutta murtuu sittenkin, niin kyllä rupes hiki valuun ja uljautta kertyyn.

Suosittelen tätä harjoitusta kaikille tuomaan "polkuvoimaa" ja keskivartaloon poweria. Homma ottaa varsinkin alaselkään jos harjoituksen toteuttaa juuri sopivassa kohtaa tieltä parimetriä metän puolelle. Ihan pellolla tai metsän siimeksessä kävely harjoittelu samaan tapaan on myös kannattavaa, mutta lumi on siellä niin pehmeää, että voi laittaa melkein juoksuksi. Tässä tien vieressä "oikeaa kohtaa" nuuskimalla voi löytää karpaasimaisen punttisalin, köyhänmiehen bodypumpin, mutta henkisesti sitäkin arvokkaamman työmaan, missä tekeminen on niin hienoa, että harva reeni on. Itse etenin arviolta noin 1,5- 2km tunnissa ja jalat rupes jo 30min kohilla sakkaan.

Sauvat on mukana ihan siitä syystä että välillä jalka uppoaa hyvinkin syvälle ja tasapaino lähtee eteen. Polvi voisi vääntyä, mutta kun voit tukea sauvoihin, niin yllätyksiltä vältytään. Itse jään aina näihin vastaaviin raakoihin harjoituksiin koukkuun. Tälläiset erikoisuudet ruokkii mieltä ja kehoa ja antaa potkua ihan oikeasti.

- lähden mielelläni oppaaksi, sovitaanko sunnuntaina Ylöjärvelle-

No niin se on ettei täältä löydy mitään saloja juoksuun mutta on tullut vähäisesti spekuloitua lajista blokissa yleensä. Korjataan tätä puolta hivenen.

Välikauden jälkeen juoksu tuntui kun olisi edennyt mutaisessa juoksuhaudassa ja sehän syö miestä rotanlailla. Jos joskus sattuu saamaan juoksun parempaan kuntoon niin välikauden pudotus on vastapainoisesti melko suuri. Kuukaudessa parissa kunnon saa kuitenkin takaisin. Positiivista on se kun alkuun juoksu ei kulje niin tulee juostua kauden alkuun vaadittavalla rauhallisuudella.

Oman suhtautumiseni juoksuun on määritellyt ensin uran alussa huono kunto ja myöhemmin jalkojen kestävyys. Juoksu on lajina uskoakseni sellainen että kuntoa hankittaessa vastaan tulee ensin jalkojen kestokyky sietää rasitusta kuin kuntopohjan kehittyminen millä meinaan elimistön kuntoa, aerobista kuntoa tai aineenvaihduntaa. Tätä seuraten ja myönnettäköön että turhan varovaisella lähestymisellä on toteutettu. Kuitenkin omia jalkojaan liikuttavan tulee tuntea parhaat kuormat juuri omille jaloilleen. Siispä juoksua on tullut harjoiteltua sen verran kun on tuntunut hyvältä. Rasitusvammoilta on lähestulkoon vältytty.

Viimekauden muutos juoksussa oli kun kykenin saavuttamaan useita 50 kilometrin viikko määriä. No se on melko vähän juoksijoille, mutta se on ollut ihan riittävää. Kuitenkin kesällä huomasi pitkissä juoksuissa että ne tuntuivat helpommilta ja vauhditkin nousivat. Syksyllä tein ennätyksen juosten 60 km viikon aikana vähän ennen Pirkanhölkkää joka tuntui hyvältä. Kunto jäi testaamatta myöhemmin tulleen kuumeen vuoksi. Nyt on päästy taas samoihin kilometri määriin ja panostuksen on tarkoitus olla suurempi kevättä kohden.

Uskollisuus omalle lapsena opitulle juoksutyylille on taustalla. Ainakin omissa kuvitelmissani juoksen päkiä painoteisesti, mikä myöskin on estänyt hirveän määrä harjoittelun. Ongelma on vain sellainen joka on hyvin suuri juoksun kannalta. Kun jalan kunto loppuu esim. kisassa niin se on sitten tasan siinä. Asiahan korjaantuisi suuremmilla harjoittelumäärillä, mutta kun liiallinen päkiä ravaus pingottaa pohkeen kiriälle jolloin alkaa pohjepolkka. Hierontaa ja lepoa. Uskoakseni vuosi vuodelta tilanne kuitenkin paranee. Jalat kestää isommat määrät, juoksun vauhdin ja kimmoisuuden kärsimättä.

Jotain edellisen kaltaista uskoakseni tapahtui vuonna 2009. Peruskuntovauhdin parantumisen myötä kehittyy myös vauhtipää ja tähän uskon vahvasti itse. On tietenkin pitkätie juosta itsensä kuntoon pelkästään peruskuntotasoa nostamalla, ehei. Toki vauhdit ja vedot kulkee harjoittelussa aina mukana, mutta kun tilanne vaan on ollut sellainen, että on selkeitä puutteita perusvauhdeissa, joko kunnosta johtuvia tai tuo jalan kestävyyspuolen tekijöitä niin ne on saatava kuntoon ennen muita jos haluaa juosta koko marathonin täydellä matkalla, varsinkaan kun en loppukirillä tee mitään, vielä näillä alkuvauhdeilla.

Kuningaslajin harjoittelu jatkuu ja onhan se mukava huomata jos vaikka eteenpäin pääsisi. Pirkkahallin rata kutsuu taasen viikonloppuna kylmää kiertävää.

Tarina jatkuu pian...

Eilen oli talvipäivänseisaus, mulle se tarkoittaa että alan juosta tekemisissäni kevättä kohti. Talvi on vasta tuloillaan, mutta ajatuksissa ollaan jo ensi kesässä aikajoin. Se on tavoitteellisen urheilijan arkea. Eilen pyörä liikkui 15 asteen pakkasessa neljä tuntia ja toinen tumppu jääty pahasti. No opin ainekin sen että sietokyky menee eteenpäin vuosi vuodelta ja myös sen etten aio enää tänä talvena käsiäni jäädyttää. Vieläkun olin tossa kipee oikein kunnolla yhden viikon ja ruokailu ei kerinnyt asettua kohilleen, niin siinä oli vähän lopunalun makua, kun aineenvaihdunta ei pelittäny täysillä. Loppu energiat sopivasti keskelle ei mitään. Kun voimat loppuu, ei jaksa polkee, ollaan metikössä ja pakko olis taas polkee ettei jäädy pystyyn kun tykkylumen peittämä kuusisto. Se on sitä exstremeä.

Nyt on lepopäivä ja huomena jotain pientä liikuntaa. Jouluaattona juokseen aamulenkkiä. Sitten alkaa tankkaus.
Loppuviikko vietetään pidennettynä viikonloppuleirinä pyörän satulassa pe - ma.

Jouluja
T: Pakkasukko