Se on moro!

Kevyellä viikolla on hellitty kroppaa tässä männäviikolla. Vanhemmiten olen oppinut ottamaan kevyet viikot kevyesti, ehkä jo vähän liiankin kevyesti. Mutta nyt tuntuisi olevan virtaa taas aloitella kolmen viikon treenijaksoa. Viikonloppu meni mussukkaisen kanssa kylpylässä ihan kahdestaan ilman noita ihania ipanuuksia. Sain kollegoilta kyllä hyviä vinkkejä "sano että meet baariin parille ja mee salaa hiihtään" mutta tällä kertaa pidättäydyin, siis treenaamisesta. Kun treeneistä ei ole viikonlopulta raportoitavaa, niin laitetaan varustepuolesta pari ajatusta.

Kompressiovarusteet ovat viime vuosina vahvasti tulleet mukaan kestävyysurheiluun ja sitä kautta myös triathloniin. Itse suhtauduin niihin aluksi perussuomalaisesti naureskellen. Juppien hullutusta ja balettimiesten hapatusta. Erään pyörähaaverin seurauksena sain pohjelihakseen pienen repeämän pari vuotta sitten, ja tätä kautta pienikin tärähdys aiheutti kipua. Taisi olla Kaitsu joka silloin suositteli kompressiosukkaa ja sitten häpeissäni ja salaa ympäristöltä sellaiset olin puolipakotettu hankkimaan. Jalka parantui ajan mittaan mutta sukat jäi. Etenkin juostessa totuin nopeasti tuohon mukavaan puristukseen, joka ainakin tuntemuksen tasolla piristää kovemmassakin rypistyksessä. 

 Tässä tämän hetken high-techia, sukassa on mukana metallisäikeitä antamassa tiukkaa kompressiota ja edesauttamaan oikeanlaista lämmönsäätelyä lihaksessa. Ja jos sukan nimi on "speed metal" niin se ei voi missään tapauksessa olla huono. Rock. Näitä olen testannut nyt pari kuukautta ja me like.

No, kompressiohommat on nyt pikkuhiljaa karanneet lapasesta ja siirtyminen kovempiin aineisiin on jo tapahtunut. Jokaisen pitkän matkan treenaajan tärkein tekstiili on fillaripöksyt, ja kuvassa alla olevat kompressoivat pöksyt on ollut käytössä nyt tämän vuoden. Kevät ja pitkät lenkit maantiellä sitten toden sanoo, mutta pitkissä Pirkkis-sessioissa on tuntunut mukavalta ja ryhdikkäältä tuo pieni "puristus oikesta paikasta", kuten siinä jossain vanhassa mainoksessakin sanottiin. 




No eihän ne kompressointihommat noihin housuihin jääneet. Joulupukin kontissa oli minulle sitten vielä mahtava kompressioalusasu, eli nyt saan paineistettua itseni vakuumipakettiin päätä ja kämmeniä lukuunottamatta.
Kompressiohanskoista varmaan kävisi tiukat kumihanskat. Kompressiohatun saisi varmaan juniorimallisesta uimalakista, joka kompressoisi tiukassakin kisatilanteessa ajatukset kristallinkirkkaaksi...tuotekehitystä odotellessa...

No, mitäs ite ajattelet kompressiovaatetuksesta? Tuleeko käytettyä, huippua vai humpuukia?