Triathlonteam226

Siitä onkin vierähtänyt pitkä aika kun viimeksi olen kirjoitellut. Muutama on jo ennättänyt kaivatkin minua takaisin

Nyt kun on kulunut tovi pystyy katsomaan tapahtumia eri silmin. Viime syksy oli kokonaisvaltaisesti melko rankka. Jopa niin rankka, että teräsnainenkin voi väsähtää. Toisaalta ei ole mikään ihme, sillä huolien lomassa yhdistin aikataulullisesti  arjessa ison läjän opintoja( kahdessa tiedekunnassa), työtä sekä määrällistä harjoittelua. Mutta nyt alkaa tuntua siltä, olen saamassa takaisin sen tarmoni ja intoni mikä on itselleni tyypillistä.

Niinpä en ole nyt asettanut itselleni ensikesälle tavoitteita tai kisasuunnitelmia. Katson päivä kerrallaan ja reenailen fiiliksen mukaan. "Fiiliksen" tarkoittaa sitä, että hiihdän sydämen kyllyydestä jos siltä tuntuu, jos suksi ei luista jätän lenkin väliin. Juoksen Oodin kanssa kulmalle tahi sitten pidemmälle. Nautin ohjatuista jumpista ja Trek kulkee kohti Lempäälää pakkasesta huolimatta. Nautin myös siitä, että ei tarvitse tehdä vain sen vuoksi, että viikossa kuuluu olla tietyt harjoitteet...

Olen myös onnellinen siitä, että Heini on kotiutunut omaan asuntoon vastuineen melko mukavasti. Itselläni jäljellä viimeinen tentti( huhtikuussa) ja toukokuussa saan niiata paperit käteen ollen laaja-alainen erityisopettaja alakoulusta ammatikorkeaan sekä äidinkielen ope. JESS!

Joten, vaikka edessä olisikin "välivuosi" uskon, että tulen kyllä takaisin!

" Lakkaa murehtimasta maantien kuoppia ja  iloitse itse matkasta"

Ja latteaa täällä ei ainakaan ole!!!

Ihan ekaksi - Heini "Heguli" muuttaa huomenna omaan kotiin ja aloittaa ma työharjoittelun! Iloa ja surua siis! Iloa, että asiat järjestyy, mutta suruakin,  sillä haikeaa on...ja tulee olemaan meille kaikille iso muutos! Pakatessani vauvakirjoja ja muistellessani mieleenpainuvia yhteistä kokemuksia/ hetkiä saa pyyhkiä kyllä silmiään....onneksi matka lyhyt ja koti on aina avoinna!

Päättöharjoittelu on onnellisesti ohi - tänään vika pv! hip hei - antoisaa kaikinpuolin ja helpottavaa kun ohi on Aloitin myös Valkeakoskella tällä viikolla - aikuisten opettaminen onkin ihan eri juttu.....mutta ei todellakaan latteaa! Omat haasteensa siinäkin!

Reenirintamalla sattuu ja tapahtuu! fillari jättää tielle anivarhain - sateessa ja pimeässä olo aika turvaton! Viime su sain erittäin hyvää tekniikkareeniä uinnissa ( kiitos Joel) ja olenkin siis toteuttanut oppeja innokaasti! Aamu-uinnit elvytetty henkiin ja ketjurasvat ostettu talveksi. Juoksu alkanut sujua ja Oodi vauhdittaa menoa mukavasti! Eli ei todellakaan latteaa

Syksy on jo todella pitkällä - omat päiväni menevät siivillä! Meillä kotona tilanne odottavalla kannalla: toivomme kaikki, että Heinin ( vanhin lapsista) suunniteltu muutto toteutuisi mahdollisimman pian - ei siksi, että haluaisimme tytön pois kotoa vaan meidän kaikkien parhaaksi. Näin tuo odotettu ja ehkpä pelättykin itsenäistyminen saisi tuulta purjeisiin vastuineen ja velvollisuuksineen! Vanhempana sitä vain on uskallettava luottaa siihen, että tyttö selviää ! Ei kuitenkaan yksin vaan kaiken tuen turvin!

Lempäälässä kaikki hyvin - ja päättöharjoittelun teko minulla menossa nyt täällä Nokialla omien tuntien lisäksi. Eli päivät ympäripyöreitä! Tuo lukiopetus on ihan eri juttunsa - etenkin kun harjoitteluun sisältyy lähes 60h pidettäviä opetustunteja ja videointeja seminaareineen. Oman luokkani kanssahan kaikki sujuuu - mutta nyt aina edessä uusi ryhmä ja uudet kujeet! Oppimisvaikeuksien kirjo on siis tullut tutuksi sekä materiaalin valmistaminen!

Ja reenipuolelle - olemme haeskelleet motivaatiota Riston kanssa koko syksyn. Syynä kokonaistilanne ja todellinen uupumuksen tunne on ollut kokonaisvaltaista - eli yhteenlaskettuna summana voidaan jo pitkään kestänyt hankala kotitilanne yhdistettynä moneen muuhun asiaan. Sekin, että elokuussa toteutui yksi iso tavoite on ollut meille molemmille iso juttu - ja nyt O:I:K:E:A:S:T:I mietimme mitä seuraavaksi? Tavoite tulee olla, muuten harjoittelu ei ole mielekästä "kuntoilu" mielessäkään! Näin ollen realiteetti on nostettu pöydälle miettien toki kokonaisuus...ajallisesti itselläni helpottaa kevään korvalla ratkaisevasti...Päätän ajatukseni itselleni niin tärkeiden mietteiden siivittämänä!

JOTTA ELÄMÄN PURJEHDUSRETKI ONNISTUISI,

ON OPITTAVA KÄYTTÄMÄÄN HYVÄKSEEN VASTATUULTA VAUHDIN LISÄÄMISEKSI!